lauantai 28. tammikuuta 2017

Yksilöllisiä titaanikoruja

Hankimme sormuksemme sekä huomenlahjat GL-korusta. Kihlasormukseni on 4 mm leveä flakka titaanisormus 0,05 karaatin timantilla ja "harjatulla pinnalla". Vihkisormukseksi kaavailin ensin saman levyistä sormusta kolmella timantilla, mutta yllättäen sormuksia sovitellessani ihastuinkin melko erilaiseen vaihtoehtoon. Näin ollen vihkiksi valikoitui 2,5 mm leveä flakka titaanisormus kiillotetulla pinnalla ja kolmellatoista 0,01 karaatin timantilla. Koska kihlasormukseni on valitettavasti hieman liian suuri (sormukset tilattiin kesällä 2014 pahimmalla helteellä), vihkistä tehtiin pienempi, jotta se pitäisi myös kihlan paikoillaan. Sormusten kokoeron huomaa kyllä itse eli eivät asetu aivan täydellisesti rinnakkain, mutta eipä tuo ole minua haitannut. Pidän sormuksistani todella paljon ja kihlasormus on mielestäni paljon paremman näköinen vihkin kanssa kuin itsekseen.


Mieheni ei halunnut erillistä vihkisormusta, vaan kantaa nimettömässään titaanista 7 mm leveää pyöristettyä titaanisormusta, josta puolet on kiillotettua pintaa ja puolet samanlaista harjattua pintaa kuin omassa kihlasormuksessani.



Olimme toistemme tietämättä hankkineet myös huomenlahjat GL-korusta. Minun oli tarkoitus teettää miehelleni uniikki titaaninen solmioneula, mutta koska olin niin myöhään liikkeellä, päädyin valmiiseen vaihtoehtoon. Miehelleni oli käynyt ajankäytön suhteen samalla tavalla ja hän valitsi minulle GL-korun valikoimista upeat titaaniset timanttikorvakorut. En olisi voinut olla enempää tyytyväinen huomenlahjaani, koska korvikset mätsäävät aivan täydellisesti sormusteni kanssa ja niitä voi käyttää niin arjessa kuin hienommissa tilaisuuksissa. 











Mieheni solmioneulaan tilasin lisätyönä samanlaisen harjatun pinnan kuin sormuksissa. Joskus tulevaisuudessa aion vielä lisätä solmioneulaan yhden timantin. Vihkisormukseeni sekä kenties myös korvakoruihin on tarkoitus lisäillä kiviä esim. suurten elämäntapahtumien kunniaksi.

Olemme molemmat todella tyytyväisiä titaaniin materiaalina. Titaani on kestävää ja kevyttä alkuainetta, joka ei allergisoi. Täytyy sanoa, että en oikein ymmärrä valkokultaan liitettävää arvokkuuden ja luksuksen mielikuvaa. Kyseessähän on kulta, josta on kemiallisilla prosesseilla tehty vaaleaa ja jota on huollettava säännöllisin väliajoin.

Ei titaanikaan toki pysy täysin naarmuuntumattomana. Mieheni leveä sormus oli ottanut vähän enemmän iskuja ennen kuin veimme kihlat huollettavaksi, mutta omat kapeat sormukseni ovat säilyneet todella hyvässä kunnossa. Eikä titaanin yksittäiset pienet naarmut ole mitään verrattuna esimerkiksi pehmeään hopeaan, joka saattaa lyhyen käytön jälkeen olla jo kauttaaltaan naarmuilla. Titaanin lisäksi voisin kelpuuttaa sormusmateriaaliksi platinan, mutta platinasormukset ovat ihan omassa hintaluokassaan... 

Suosittelen lämpimästi titaania sormusmateriaaliksi ja GL-korua sormusten hankintapaikaksi jos toiveissa on yksilölliset käsityönä valmistetut korut.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tammikuun kuulumisia

Kylläpäs aika taas rientää ja arki vie mukanaan. En ole löytänyt inspiraatiota kirjoittaa pitkiä ja melko työläitäkin tekstejä hääpäivästä, joten tähän väliin sopii tällainen kevyempi postaus viime aikojen kuulumisista.

Loppiaisena kävin elämäni ehkä toisessa (en ole kovin kulturelli) baletti-esityksessä katsomassa Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas -baletin. Kansallisooppera oli tilana upea ja oli kiva saada hyvä syy pukeutua vähän hienommin ja laittaa korkkarit jalkaan.

Rouva baletissa.
Anopilla ja miniällä oli mätsäävät kynnet.
Samaisena viikonloppuna juhlimme siskoni pojan 2 v. syntymäpäiviä.

Hienoin synttärikakku ikinä.
Hankimme mieheni kanssa salijäsenyydet (kuinka kliseistä tammikuukäytöstä ;)) kotimme lähellä sijaitsevasta kuntokeskuksesta ja olemme jopa käyneet treenaamassa pari kertaa viikossa.

Sohvaperuna kuntosalilla.
Sain anopilta kasan Glorian Ruoka & viini -lehtiä, joiden inspiroimana valmistin ensimmäistä kertaa tuorepuuroa.

Kunpa olisi aikaa kokeilla kaikkia ihania reseptejä.
Muutenkin tammikuussa on tuttuun tapaan herkuteltu kotona ja ulkona.

Eräs viikonloppuaamiainen
Kahvia ei ole koskaan liikaa. 
Brooklyn cafen herkulliset red velvet -cup caket.
Ystäväpiirissäni on hurahdettu Konmarin oppeihin, mikä on inspiroinut myös itseäni katsomaan kotiamme ja varsinkin kaapeissa hillottavia tavaroitamme vielä entistä kriittisemmin. WhatsApp on täyttynyt järjestely- säilytys- ja viikkausvinkeistä sekä ennen ja jälkeen -kuvista. :D

Seesteisessä ympäristössä mieli lepää.
Bongaa kuvasta kissa, jonka karvan väri sanelee myös sisustuksen sävyt.
Tavaran karsimisen vastapainona kävin alennusmyynneissä ja hetken mielijohteesta ostin itselleni ihanan pehmoisen ja lämpöisen Balmuirin kaulahuivin.

My new best friend.
Seuraavaksi palataan taas hääaiheisiin. Pari postausta takaperin kyselin teiltä postausideoita, joten niitä voi edelleen ehdottaa. :) Sekin kiinnostaisi, että tykkäättekö lukea tällaisia lifestyle-henkisempiä juttuja vai pitäisikö pysyä itseasiassa eli häissä? Entä suositteko lyhyitä ja tiiviitä tekstejä vai pidempää tarinointia (mihin minulla on taipumusta)?

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Hääillallinen osa I - pöytäkoristeet ja plaseeraus

Cocktailtilaisuuden jälkeen siirryimme Unioninkadun juhlahuoneistojen Suureen juhlasaliin illalliselle. Pöydät oli järjestetty kahdeksan hengen neliön muotoisiksi pöydiksi ja tummanruskeat tuolit oli peitetty valkoisilla tuolihupuilla. 

Pöytiä koristivat Kukkakauppa Madonnasta hankitut upeat kukka-asetelmat (lisää tietoa häidemme kukista täällä), menu ja juomalista (kaksi/pöytä), plaseerauskortit, pöytien nimet valokuvakehyksissä sekä Iittalan Kastehelmi- ja Kivi-tuikkulyhdyt. Pöydät oli katettu cateringin toimesta ja Kukkakauppa Madonnan väki toi ja asetteli kukkakimput pöytiin. Koristelutiimimme (anoppi sekä opiskelukaverini) hoitivat muun koristelun.

Plaseerauskortit ja menu kiinnitettiin samppanjapullonkorkkeihin, joita oli myös ripoteltu pöydille. Valitettavasti menut pysyivät huonosti pystyssä pehmeillä pöytäliinoilla, joten koristelutiimimme oli joutunut hieman soveltamaan ja teippaamaan ne kiinni pöytään. Tämä tietysti hankaloitti menun lukemista, mutta itse en jaksanut asiasta harmistua.



Pöydät nimettiin niiden kylien mukaan, joissa vierailimme Champagnen reissullamme (esittelen häidemme paperituotteet vielä tarkemmin erillisessä postauksessa). Kultaiset samettitaustaiset kehykset hankin Stockmannin hulluilta päiviltä. Tuikkuihin ostin kahdeksan tuntia palavat kynttilät, jotta niitä ei jouduttaisi vaihtamaan kesken juhlan.

Myös Petri´s chocolate roomista hankitut samppanjan makuiset hääsuklaat aseteltiin valmiiksi pöytiin.


Plaseerauksessa noudatimme perinteisiä sääntöjä eli pariskunnat istuivat toisiaan vastapäätä ja naiset ja miehet vuorottelivat. Pöytäkartan toteutin mummoni vanhaan peiliin valkoisella vesiliukoisella lasitussilla (en ole vieläkään putsannut peiliä).



















Me istuimme samassa pöydässä kaasojen ja heidän puolisoidensa sekä bestmanin kanssa.























Plaseerauksesta vielä sen verran, että emme olleet tajunneet, kuinka pitkä matka vastapäätä toisiaan istuvilla oli (pöydät eivät olleet täysin neliön muotoisia). Lisäksi ainakin omalla paikallani pöydänjalat olivat jalkojeni tiellä, joten en päässyt kovin lähelle pöytää. Meitä nämä pikkuviat eivät haitanneet ja toivottavasti ei myöskään vieraitamme.

Vieraillamme näytti olevan ihan mukavaa pöytäseurueissaan, vaikka joissain pöydissä keskustelua oli vähemmän kuin toisissa. Kävimme mieheni kanssa pari kertaa kiertelemässä pöydissä illallisen aikana. Itse vietin vähän liikaa aikaa kavereiden pöydissä enkä sitten ehtinytkään sukulaisten pöytiin, mutta onneksi mieheni kävi jututtamassa heitäkin.

Seuraavassa hääpäivään liittyvässä postauksessa päästäänkin jo käsiksi herkullisiin hääruokiimme.

Kivaa loppiaista kaikille! 

Kaikki kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.