perjantai 28. lokakuuta 2016

Häidemme kukat

Hankimme kaikki kukat häihimme Kukkakauppa Madonnasta (klik). Vuokrasimme heiltä myös maljakot. Koska kukkakauppa sijaitsi todella lähellä juhlapaikkaamme, pöytäkukkien ja maljakoiden tuonti juhlapaikalle, asettelu pöytiin ja poisvienti olivat maksuttomia. Sulhanen ja bestman hakivat kimppuni, vieheet ja käsikoristeet kukkakaupasta hääpäivänä.

Valitsimme pöytäkukkiin samppanjanväristä oksaruusua, haalean persikan väristä neilikkaa sekä valkoista hortensiaa. Yllätyksenä Madonnan väki oli lisännyt pöytäkimppuihin vielä vihreätä lehteä, mikä teki kimpuista entistä upeampia. Hääkimpussani toistuivat samat kukat. Alunperin olin suunnitellut käyttäväni ainoastaan valkoisia ja samppanjan värisiä kukkia, mutta anoppini oli sitä mieltä, että liian vaaleat kukat eivät erotu valkoisista pöytäliinoista. Hän ehdottikin oranssia tehosteväriksi, koska se sopii niin hyvin juhlapaikkamme väreihin. Onneksi kuuntelin häntä, koska persikan väriset neilikat toivat kukka-asetelmat todella kivasti esille.

Sulhasen viehe rakentui valkoisesta neilikasta sekä samppanjan värisestä oksaruususta. Bestmanin viehe oli yksinkertaisempi pelkällä valkoisella neilikalla. Valitsimme vieheiden neilikoiden väriksi valkoisen persikan sijasta, koska ajattelimme niiden mätsäävän paremmin frakkiin. Kaasojen käsikoristeissa oli ruusua ja koristeena neilikan lehtiä. Käsikoristeiden kiinnike oli päällystetty samalla luonnonvalkoisella pitsillä, jolla kimppuni sidottiin.

Voin suositella Kukkakauppa Madonnaa todella lämpimästi, koska olin niin tyytyväinen kukkiimme, yhteistyö heidän kanssaan sujui mutkattomasti ja kukat olivat mielestäni laatuunsa nähden todella kohtuuhintaisia.

Hääillallisen aikana katselin pöytäkukkiamme ihastuneena ja vaikka olin jo alun perin päättänyt, että heitän kimppuni, hieman haikeutta oli ilmassa, kun aika koitti. ;) Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että kimpun kuivattaminen olisi ollut täysin turhaa. Ei kuiva kukka ole läheskään yhtä kaunis kuin tuore ja lopulta olisin kuitenkin heittänyt pölynkerääjän roskiin.

Olen todella iloinen, että panostimme kukkiin, vaikka ne ovatkin vain hetken ilo. Otin ainoastaan yhden kimpun kotiin, koska olimme lähdössä heti häiden jälkeen häämatkalle. Anoppi vei kaksi kimppua, mutta muutama jäi vielä juhlapaikalle. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut järkevää antaa loput kimput vieraille mukaan, mutta jatkoille lähtiessämme asia ei tullut mieleen.


Kukat olivat myös erittäin kestäviä, koska parvekkeelle jättämäni kimppu oli yllättävän hyvässä kunnossa, kun palasimme kotiin häämatkalta. Menkää siis ja hankkikaa hääkukkanne Kukkakauppa Madonnasta. Ette tule pettymään. Tämä ei ole maksettu mainos, koska en maininnut blogistani sanallakaan kauppoja tehdessämme (en oikein osaa hyödyntää blogiani kaupallisesti). Olen vain niin tyytyväinen, että haluan kiittää ja mainostaa Kukkakauppa Madonnaa vielä blogini välityksellä.

Ainiin, sarjassamme Mrs Murphy matkustaa maailmalle... Enpä sitten lähdekään huomenna kohti Argentiinaa, koska sairastuin johonkin kurkkutulehdukseen, mihin sain tänään antibiootit. Lyhemmälle lennolle olisin voinut lähteä puolikuntoisena, mutta 20 tunnin matkalle en uskalla lähteä. Uusi yritys siis ensi viikolla. Onneksi onnistuin siirtämään lentoja ja matkavakuutuksesta on vielä mahdollista saada lääkärintodistuksella korvauksia. Yritän päivittää blogia myös matkan aikana, mutta viiveitä voi tulla varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana, kun vielä totuttelen argentiinalaiseen elämän rytmiin.

Postauksen kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Valokuvaus ja matka juhlapaikalle

Jatketaan siitä, mihin jäin Hääpäivän alku - kaunistautumista kotona -postauksessa. Minä ja kaasot saavuimme siis noin puolen kolmen maissa taksilla Lilla Roberts -hotellin eteen. Ihan ensimmäisenä revimme kengistäni irti geelityynyt, jotka kaaso R oli ystävällisesti ostanut minulle, mutta jotka eivät mahtuneetkaan kapeakärkisiin Pura Lopezin kenkiini. Emme halunneet first look -kuvia, vaan sulhanen ja bestman tulivat meitä vastaan hotellin aulaan jo ennen kuin valokuvaaja ehti paikalle. Alkuperäisenä ajatuksena oli kuvata ensin hotellissa ja kävellä sen jälkeen kohti juhlapaikkaa ja ottaa matkalla kuvia. Sateen uhka kuitenkin muutti suunnitelmat, joten lähdimme heti ensimmäisenä ulos kuvaamaan.


Päädyimme Tähtitorninmäen puistoon ottamaan potrettikuvia. Myös eräs ohikulkeva mies, kenties turisti, pysähtyi kuvaamaan meitä. En tiedä, mihin nekin kuvat päätyivät, mutta ihan hauskaa mielestäni, että herätimme huomiota. Viereisessä kirkossa oli vihkiminen meneillään ja vitsailimmekin, että voisimme käydä fotobombaamassa heidän hääkuvansa. ;) Vettä alkoi ripotella hieman, joten kaivoimme sateenvarjot esiin ja otimme vielä muutamia kuvia niiden kanssa, kunnes suuntasimme takaisin hotelliin.



Lilla e -baari ja koko hotellin aula ovat todella näyttäviä ja upeasti sisutettuja. Mieheni tuntee töiden kautta Lilla e:n henkilökuntaa, joten he suostuivat sulkemaan baarin siksi aikaa, että saimme ottaa kuvia baaritiskillä. Suuri kiitos heille tästä! Otimme todella hauskoja ja persoonallisia kuvia, joissa mieheni mm. kaataa minulle samppanjaa tiskin takana. Olen todella tyytyväinen, että saimme myös ei niin perinteisiä hääkuvia, jotka kuvastavat meidän yhteistä harrastusta sekä tietysti myös mieheni ammattia.


Hotellin aulaa koristaa suuret shakkinappulat ja lattia on kuvioitu muistuttamaan shakkilautaa. Saimmekin lisää persoonallisia kuvia käyttämällä shakkinappuloita rekvisiittana.

Otimme myös yhteiskuvia kaasojen ja bestmanin kanssa. Kaaso R oli kuvausten aikana skarppina korjailemassa hiuksiani, jotka meinasivat valahtaa kasvoille. Jossain vaiheessa valokuvaajamme alkoikin sujuvasti kutsumaan kaasoa paikalle aina kun otsatukkani kaipasi kohentamista. :D Mielestäni meillä oli todella hauska ja rento tunnelma kuvausten aikana enkä oikeastaan edes muistanut jännittää tulevaa vihkimistä ja hääjuhlaa.


Vihkimisen oli tarkoitus alkaa klo 17, joten meille oli tilattu taksi hotellin eteen klo 16 jälkeen, jotta ehtisimme juhlapaikalle hyvissä ajoin ennen vieraita. Noh, taksiapa ei kuulunut ja tässä vaiheessa vettä satoi jo aivan kaatamalla. Myöhemmin sainkin kuulla, että hääpäivänämme taivaalta oli tippunut noin kuukauden sademäärä kerralla... Vihdoin tilataksi saapui hotellin eteen, mutta vielä oli epäselvyyttä siitä, oliko tämä meidän taksimme vai jonkun muun tilaama. Itseasiassa luulen, että taksi oli tarkoitettu mieheni isälle, hänen puolisolleen ja isovanhemmille, jotka yöpyivät samassa hotellissa. Olimme etukäteen varoittaneet heitä, että tulemme kuvaamaan hotellin aulaan, mutta he päätyivät kuitenkin odottamaan taksia samaan aikaan. He yrittivät selvästi piilotella pääovien viereisessä sivuhuoneessa siihen asti, että me pääsisimme lähtemään. :D


Lopulta päädyimme kyseisen tilataksin kyytiin, mutta vaikeudet eivät loppuneet siihen. Olin saanut kaveriltani aamupäivällä WhatsAppissa viestin, että juhlapaikkamme ympäristössä tulisi olemaan mielenosoitus, joka päättyisi puolen viiden maissa. Sade ja mielenosoitus (ei siis ihan vältytty Murphyn lailta ;)) hidastivat liikennettä niin paljon, että mietimme, joudummeko kävelemään loppumatkan kaatosateessa. Se olisi kyllä ollut katastrofi ainakin kampaukseni kannalta. ;) Lopulta olimme juhlapaikan ovien edessä noin kahtakymmentä vaille viisi.

Seuraavaksi päästäänkin jo itse vihkitilaisuuteen. Kivaa viikonloppua kaikille! Minulle tämä viikonloppu on vähään aikaan viimeinen Suomessa. Ensi viikon lauantaina starttaa pitkä matkani kohti Buenos Airesia.

Kaikki postauksen kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

In sickness and in health

Avioliitto on tautista puuhaa. ;) Mieheni sairastui jo heti häämatkan jälkeen. Itse sinnittelin vielä jonkin aikaa kunnes jouduin viimein antamaan periksi jo ennen häitä päälle yrittäneelle flunssalle. Pääsin onneksi melko vähällä, mutta seuraavaksi olikin miehen vuoro sairastua enterorokkoon. En tiennyt, että kyseinen lastentauti voi iskeä myös lapsivapaaseen perheeseen. Mies alkaa onneksi olemaan jo terveiden kirjoissa, mutta nyt pitää vielä jännittää, saanko itse tartunnan ja ehdinkö parantua ennen kuin lähden Argentiinaan. Onneksi taudin itämisaika on niin lyhyt, että ensi viikolla voi jo varmaan huokaista helpotuksesta.

Kuvia ja tunnelmia menneiltä viikoilta.





Ihmeen kaupalla olemme kaikesta sairastelusta huolimatta ehtineet viettää pari kivaa viikonloppua kohtalaisen terveinä. Kävimme mm. Fiskarsissa todella kivoilla lähiruokamarkkinoilla. Viime viikonloppuna oli jälleen luvassa hyvää ruokaa ja juomaa kavereiden kanssa. Tänä lauantaina edustin yksin erään pikku-neidin 6 v. syntymäpäivillä.

Muistan kuinka hieman naureskelin facebookin hääryhmässä tuoreiden vaimojen ns. "vaimomoodille", johon ilmeisesti kuuluu ainakin lisääntynyt tarve valmistaa ruokaa aviomiehelle. Taisin johonkin ketjuun kommentoidakin, että meillä mies on aina ollut päävastuussa ruoan laitosta, enkä usko asian muuttuvan avioliiton myötä. Noh, kuinkas sitten kävikään. Miehen sairastellessa olen loihtinut pöytään kasvissosekeitot, tattipastat, katkarapupiirakat jne. Täytyy myöntää, että on itseasiassa ollut ihan kiva kokkailla itsekseen (yleensä toimin apukokkina ja mies on sitten head chef ;)), vaikka työpäivän jälkeen ei aina jaksaisi tarttua kauhaan.

Toivotaan, että avioelämämme jatkuu terveemmissä merkeissä. Seuraavaksi palataankin taas hääpäivään. Kiitoskortit lähtivät tilaukseen tällä viikolla, jotta saadaan ne postiin ennen kuin lähden. Toivottavasti ovat mieluisat.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Hääpäivän alku - kaunistautumista kotona

Hieman heikosti nukutun yön jälkeen heräsin samoihin aikoihin sulhasen kanssa joskus ennen kahdeksaa. Olisin todella halunnut nukkua hyvin, mutta valitettavasti tällaiset asiat eivät ole omasta tahdosta kiinni. Näin jälkeenpäin täytyy todeta, että väsymys vaivasi oikeastaan ainoastaan siihen asti kunnes pääsimme lähtemään kotoa. Sen jälkeen adrenaliini ja kaikki se uusi, ihana ja jännittävä, mitä päivä toi tullessaan, pitivät huolen jaksamisesta.

Hääaamun brunssi á la hermostunut morsian.

Kävin suihkussa ja pakkasin vielä loput kosmetiikat hääyölaukkuuni. Sulhanen lähti keskustaan kahdeksan jälkeen ja vei samalla laukkuni mukanaan Lilla Robertsiin. Seuraavaksi aloin tärisevin käsin valmistamaan brunssia. Siskoni saapui yhdeksän maissa ja auttoi minua brunssin kanssa. Söimme ja nautimme samalla pienen pullon samppanjaa. Laitoin myös Spotifystä soittolistan pyörimään taustamusiikiksi. Kaason kanssa juttelu ja rauhoittava musiikki (+ samppanja) tekikin tehtävänsä ja kun meikkaaja ja kampaaja saapuivat klo 10 maissa, olin jo huomattavasti rauhallisempi.

Lähtötilanne.
             
Aloitimme minun kampauksestani, koska lisäkkeiden kiinnittämisessä meni jonkin aikaa. Minulla kävi ihan mieletön tsägä, koska lisäke oli täysin samanvärinen kuin hiukseni. Olimme koekampauksessa valinneet lisäkkeen vertailemalla "näytetupsuja" omiin hiuksiini, mutta en olisi uskonut, miten täydellisesti lisähiukset lopulta sulautuivat omiin hiuksiini, jotka oli värjätty reilu viikko ennen häitä Uudenmaankadun Q-hairissa. Lisäkkeet kiinnitettiin jonkinlaisella liimalla, mikä kesti kyllä todella hyvin häät ja lähes koko häämatkan. Matkan loppuvaiheessa pari suortuvaa lähti itsestään ja loput poistin itse ennen töihin paluuta.

Making of.
        
Jossain välissä myös kaaso R saapui paikalle taksilla suoraan lentokentältä. Kampauksen aikana sain käsiini kaasojeni väsäämän polttarikirjan, joka oli kyllä aivan hulvattoman hauska. :D Myös kaasoille tehtiin meikit ja kampaukset. Oman meikkini vuoro oli viimeisenä. Yritin jokaisessa mahdollisessa välissä syödä jotain pientä, jotta en nääntyisi nälkään ennen hääillallista. Olin ostanut mm. pähkinöitä naposteltavaksi sekä proteiinijuoman, joka oli tarkoitus ottaa mukaan, mutta se unohtui ja olisi ollut myös tarpeeton, koska nälkä ei päässyt yllättämään missään vaiheessa päivää.

Hunnun kiinnitys.
         
Olimme tässä vaiheessa vielä tosi hyvin aikataulussa, koska mekon pukemiseen jäi yli puoli tuntia. Mutta sepä ei ihan riittänytkään. Yritimme kiinnittää rintaliivejäni mekon liivinvartijoihin sillä seurauksella, että mekko ei mennyt enää kiinni ja rintaliivit nousivat liian ylös. Lopulta päätimme jättää liivinvartijat kokonaan käyttämättä. Laahuksen kiinnittäminen ylös aiheutti myös melkoista sekoilua. Heidi oli täysin selvästi näyttänyt minulle, miten laahus kiinnitetään, mutta jostain syystä emme löytäneet kiinnityslenkkiä. Taksi odotti jo ulkona, joten päätimme kantaa laahuksen kädessä. Taksissa totesimme, että lenkki oli varmasti se, minkä kaasoni oli heti ensimmäiseksi bongannut laahuksesta, mutta itse luulin kyseessä olevan vain helman eri kerrosten kiinnityslangan. Eipä sillä, käytimmekö oikeaa lenkkiä, ollut mitään merkitystä ja loppuillasta minulla oli itseasiassa henkilökohtainen laahuksenpitelijä tanssilattialla. ;) Kaikessa hässäkässä meinasin unohtaa lisätä hajuvettä (kuka tätäkään olisi huomannut??) ja pihan ovi oli jäädä lukitsematta. Vanhempani olivat tulossa meille noin tunnin sisällä siitä, kun lähdimme, joten avoimet ovetkaan ei olisi ollut katastrofi. Nyt tuntuu tosi hassulta, miten paljon kiinnitin huomiota yksityiskohtiin vielä tässä vaiheessa. :D

Sari loihtii upeaa silmämeikkiäni.
        
Hieman kello kahden jälkeen lähdimme taksilla kotimme pihasta kohti Lilla Roberts -hotellia. Taksissa vielä kelasin, että mitäköhän kaikkea unohdimme, kunnes tajusin, että olemme tosiaan menossa Helsingin keskustaan, mistä varmasti voi ostaa kaiken tarvittavan. Mitään ei kyllä oikeasti unohtunut. Mieheni näkeminen ja valokuvaus rauhoittivat minua huomattavasti ja meillä oli todella mukavat pari tuntia kaasojen, bestmanin ja valokuvaajan kanssa. Pieni mutka tuli vielä matkaan ennen kuin pääsimme itse juhlapaikalle. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Kaasoilla oli kauniit samppanjansävyiset mekot.






Haluan vielä kiittää Sari Rannikkoa ja Heidi Launosta upeista meikeistä ja kampauksista sekä mukavasta seurasta. Mielelläni suosittelen heitä morsiamille, joilla on vielä kampaaja ja meikkaaja hakusessa.