maanantai 30. toukokuuta 2016

Tuumasta toimeen

Viime viikolla olinkin poikkeuksellisen aktiivinen hääjärjestelyiden suhteen. Alkuviikosta koin pari huonosti nukuttua yötä, kun yhtäkkiä ymmärsin, miten vähän aikaa meidän häihin oikeasti on (Kolme kuukautta!!). Missään nimessä en haluaisi stressata häitämme, koska haluaisin liittää niihin pelkästään tai ainakin enimmäkseen positiivisia tunteita. Siispä ryhdyin toimeen, koska mikään ei auta stressiin niin hyvin kuin se tunne, että tekee jotain asian eteen, edes pieniä juttuja.

Lähetin juhlapaikkaamme sähköpostia ja kyselin mm. uutta tarjousta muokatusta menusta sekä mahdollisuutta muokata hääkakkua haluamaamme suuntaan. He eivät ole vieläkään vastanneet mitään, mutta toivottavasti tässä lähiaikoina saadaan hääillallisemme menu vahvistettua. Häävieraiden osoitteita olin alkanut keräämään Word-tiedostoon jo jonkin aikaa sitten, mutta viime viikolla vihdoin opettelin, miten Wordissa saa aseteltua osoitteet niin, että ne on helppo printata valmiille tarra-arkeille. Minulle käy melko usein niin, että ehdin pitkään angstailla jotain ongelmaa ja sitten se ratkeaa kuin itsestään. Niin kävi nytkin. Avasin suuni ja kysyin työkaveriltani, tietääkö hän, miten tarra-arkeille printataan. Hänelläpä sattui olemaan valmis ohje tähän eli en joutunut edes katsomaan mitään Youtube-opetusvideoita aiheesta.

Tarra-arkit ja kirjekuoret ostin Sinellistä. Bongasin Huntua ja hattaraa -blogista ihanat helmiäiskirjekuoret, jotka Luraish oli tilannut Sinellin verkkokaupasta. Verkkokaupan tarjontaan tutustuttuani päätin hankkia kullanväriset helmiäiskuoret. Noh, Simonkadun myymälästä oli tietenkin juuri nämä loppu, mutta hyvä niin, koska löysin toiset vielä paremmin meidän häiden sävyihin sopivat. Postimerkitkin löytyivät samalla reissulla Suomalaisesta kirjakaupasta. Sunnuntaina liimailin viivoittimen avustuksella osoitetarroja kirjekuoriin. Itse kutsut enää puuttuvat, mutta nekin alkavat jo olla hyvällä mallilla. Paljastan kutsujen lopullisen ulkonäön vasta sitten, kun vieraamme ovat saaneet ne.

Viikonloppuna suuntasin kauppoihin etsimään alusvaatteita hääpuvun alle sekä hääkenkiä ja -laukkua. Kengät ja laukun löysinkin, mutta sen jälkeen ei ollutkaan enää varaa alusvaatteisiin, joten pitää odottaa seuraavaan palkkapäivään (mikä on onneksi ihan kohta). ;) Kenkien suhteen tuli itse asiassa sekoiltua vähän turhan paljon, mutta kirjoitan tästä ihan oman postauksen. Ihan vaan vinkkinä muille morsiamille, että ennen kuin ostatte useamman sadan euron arvoisia kenkiä, varmistakaa, että ne pystyy tarvittaessa palauttamaan!

Sulhaseni oli lauantaina töissä, joten ostoksistani innostuneena päätin uskaltautua sovittamaan hääpukuani yksin ilman avustusta. Kissan tosin heitin pihalle siksi aikaa, jotta ei roiku kynsillään kiinni laahuksessani. ;) Sainkin mekon ihan helposti päälleni. Siitä tosin karisi jonkin verran paljetteja ja muuta blingiä. Varmaankin pukupussissa jääneet kiinni toisiinsa ja irronneet sen takia... Mekko näytti kuitenkin edelleen hyvältä ja varmasti on oikein mieluinen sitten, kun pienet korjaustyöt on tehty. Huntua jäin vielä miettimään, koska mekkoni selkä olikin avonaisempi kuin mitä muistin. Minulla on yksi huntu lainassa, mutta en ole varma, sopiiko se mekkoni tyyliin. Pitsihuntuja voisin siis käydä vielä katselemassa hääpukuliikkeissä.

Tällainen hääpainotteinen viikko siis takana. Toivoisin, että saisimme hääkutsumme postiin tällä viikolla. Sen jälkeen onkin enää melko pientä järjesteltävää jäljellä (tai niinhän minä kuvittelen ;)).  

torstai 19. toukokuuta 2016

Nakki viuhuu

Olin jo mielessäni haudannut ajatuksen yhteisestä kokouksesta kaasojen ja bestmanin kanssa, koska toinen kaasoni asuu niin kaukana. Ajattelin, että hääsuunnittelut ja tehtävien jako hoidetaan etänä. Yllättäen tilaisuus kuitenkin tarjoutui kaasoni matkustaessa perheineen tänne etelään muutamaksi päiväksi, ja minä olin tietenkin heti kalenteri kädessä varaamassa aikaa kokoukselle.

Päivää ennen kokousta olin vielä epävarma agendasta, mutta sain onneksi nopealla aikataululla jonkinlaisen tehtävien jaon aikaan googlettamalla hakusanalla "kaason tehtävät". ;)

Kaaso R, joka asuu kaukana, saa eniten vastuita itse hääpäivänä eli hän hoitaa suurimmaksi osaksi tilaisuuden juontamisen. Hän oli aika itsestään selvä valinta kyseiseen rooliin, koska on luonteva esiintyjä. Itsekin esiintymisjännityksestä kärsivänä kehotan (jos vain mahdollista) valitsemaan juontotehtäviin henkilön, jolta se sujuu luontevasti. Ei ole kiva kenenkään kannalta, jos kaaso/bestman joutuu jännittämään ja stressaamaan etukäteen tilaisuutta. Häiden pitäisi kuitenkin olla hauska juhla heillekin. Kaaso R toimii myös juhlapaikan henkilökunnan sekä esiintyjien yhteyshenkilönä hääpäivänä ja selvittää tarvittaessa yllättäviä tilanteita.

Kaaso P asuu lähempänä, joten hän osallistuu enemmän käytännön järjestelyihin. Hän on tarkka ja huolellinen luonteeltaan, joten hän saa ottaa vastaan ilmoittautumiset ja antaa tarvittaessa lisätietoja vieraille. Jos joudumme askartelemaan jotain (esim. laatikot hääkarkeille), P osallistuu myös tähän. Hän pitää kimppuani vihkimisen ajan, huolehtii tarvittaessa häälaukustani juhlan aikana ja kuljettaa häälahjat pois juhlapaikalta häiden jälkeen.

Kaasot viettävät aamupäivän kanssani kampaajalla ja meikissä ja ovat henkisenä tukenani. Minulle henkinen tuki tarkoittaa ennen kaikkea rauhallisen ja iloisen ilmapiirin ylläpitämistä eli ei lietsota paniikkia miettimällä, mitä kaikkea on vielä hoitamatta tai spekuloimalla, mikä voi mennä pieleen. Tämän puolen hoidan varmasti ihan itse oman pääni sisällä. ;) Lisäksi kaasot huolehtivat tavaroideni viemisestä hääsviittiin, sviitin koristelusta (jos kokevat tarpeelliseksi) ja vieraiden opastamisesta. Mikä tärkeintä, kaasojen on juhlan aikana pidettävä huolta, että morsiamen naama ei kiillä, huulipunaa ei ole hampaissa ja mekko on ojennuksessa. ;) Jommankumman on varmaan myös autettava minua käymään vessassa mekkoni kanssa, mutta he voivat vetää vaikka pitkää tikkua tästä nakista. :D

Bestman osallistuu tavaroiden kuljetukseen hääpaikalle edellisenä päivänä. Itse hääpäivänä hän hakee sulhasen kotoa ja vie keskustaan groomattavaksi. Bestman huolehtii myös siitä, että sulhanen syö tarpeeksi (käyvät yhdessä lounaalla) ja rauhoittelee häntä tarvittaessa (= juottaa viskiä taskumatista). Sulhanen ja bestman pukeutuvat hääsviitissämme. Frakin pukemiseen liittyy kuulemma Youtube-videoita rusetin solmimisesta. :D Lisäksi bestman avustaa kaasoja vieraiden opastamisessa, on vastuussa avec-buffasta ja toimii DJ:n sekä valokuvaajan yhteyshenkilönä hääpäivänä. 

Kaasot ja bestman ovat tietysti vetovastuussa myös polttareiden järjestämisestä, osallistuvat kanssamme valokuvaukseen ennen häitä ja hengaavat kanssamme alttarilla vihkimisen ajan. Bestmanin pitäisi myös huolehtia sormuksestani ja ojentaa se sulhaselle h-hetkellä. BTW, kävimme tuossa vähän aikaa sitten GL-korussa suunnittelemassa vihkisormustani ja siitä tuleekin aika erilainen kuin mitä alun perin ajattelin. Tästä lisää myöhemmin.

Meille on tärkeätä, että myös kaasot ja bestman pystyvät nauttimaan häistämme. He eivät ole meille orjatyövoimaa, vaan luottohenkilöitä, jotka helpottavat hääjärjestelyjä ja mahdollistavat myös meille rennon päivän. Teen mahdollisimman paljon itse, koska olen kontrollifriikki ja koska tekemistä ei oikeastaan ole mitenkään hirveästi. Silti on helpottavaa tietää, että voin tarvittaessa pyytää häätiimiltämme apua. :)

lauantai 7. toukokuuta 2016

Asiaa täydellisyydestä

Facebookin hääkeskusteluryhmässä on ollut viime aikoina puhetta hääjärjestelyihin liittyvästä stressistä. Tämä sai minut miettimään häihin (ja nykyaikana myös muuhun elämään) vahvasti liittyvää täydellisyyden tavoittelua, mikä saattaa aiheuttaa suunnatonta stressiä. Tässä siis hieman ajatuksenvirtaa huonosti jäsenneltynä, mutta ehkäpä ymmärrätte, mitä ajan takaa. Sitaatit ovat Maaret Kallion Lujasti lempeä -kirjasta, jota aloin vasta lukemaan, mutta joka on tarjonnut minulle jo monia ahaa-elämyksiä ja ehkä myös hieman epämiellyttäviä totuuksia itsestäni. ;)

"Täydellistä elämää tavoitellaan vimmaisesti mielen, hyvinvoinnin, uran, vanhemmuuden, parisuhteen ja kehon kentillä."

Iän mukanaan tuomaa jonkinlaista viisautta kiitän siitä, että en ole täysin hurahtanut kaikenlaisiin hääkuntoon-projekteihin. Mielestäni elämänmuutosten tulee lähteä omasta tahdosta, ei siitä, että on pakko näyttää hyvältä hääpuvussa. Häät voivat toimia myös positiivisena motivaattorina kannustaen lähtemään sinne lenkkipolulle tai tekemään muutaman punnerruksen ennen nukkumaanmenoa.  

"Kun ympäröivä maailma antaa ymmärtää kaiken olevan mahdollista, on oman itsen ja elämän asettamia ehtoja yhä kitkerämpää niellä."

Heti jos tunnistaa paniikin nousevan, koska ei ole onnistunut tavoitteissaan, ja hammasta purren pakottaa itsensä väkisin salille, niin mielestäni ollaan jo vähän väärillä poluilla. Muutosta tulee haluta oman hyvinvointinsa takia, sitä ei voi pakottaa, eikä se tapahdu lyhyessä ajassa. Itse olen joutunut myöntämään, että tässä elämäntilanteessa en repeä suuriin elämänmuutoksiin tai kuntoprojekteihin. Tai siis tottakai pystyisin, jos vain piiskaisin itseäni armottomasti, mutta haluaisin urheilun olevan jatkossakin miellyttävää eikä pakonomaista.

"Täydellisyys luo kahlitsevan kiireen, jonka kuormittavuus kapeuttaa katsetta. Elämä ja oma itse alkavat näyttäytyä vain keskeneräisyyksien loputtomana janana."

Häihin halutaan nykypäivänä panostaa todella paljon. Paineet "elämän tärkeimmästä päivästä" voivat kasvaa suunnattomiin mittasuhteisiin. Olenkin miettinyt paljon sitä, että missä kulkee raja itsensä toteuttamisen ja täydellisyyden tavoittelemisen välillä.

Esimerkiksi minulla itselläni on jonkin verran visuaalista silmää, saan todella paljon iloa kauniista asioista ja kiinnitän huomiota yksityiskohtiin. Olisi siis luonteeni vastaista heittäytyä totaalisen välinpitämättömäksi häiden ulkonäöllisten seikkojen suhteen. Mitä enemmän näkee vaivaa yksityiskohtien suhteen, sitä todennäköisempää on, että näihin asioihin kiinnittää liikaa huomiota myös silloin, kun pitäisi pystyä rentoutumaan ja nauttimaan työnsä hedelmistä.

"Täydellisyys, yltiömäinen kontrolli ja jatkuva kiire ovat mielen puolustuksia ja peittely-yrityksiä. Vaatimukset vain ovat kohtuuttomia ja ajavat ihmistä juoksemaan kehää oman häntänsä perässä."

Pahin pelkoni ei ole enää se, että hääpäivänä menisi jotain pieleen vaan, että täydellisyyden tavoittelu estää minua nauttimasta juhlista ja tekee tunnelmasta itselleni jotenkin jäykän tai kiusallisen.   

"Kun roska on omassa silmässä, sen näkee herkästi myös muissa. Itseltään tiukasti vaativa vaatii muiltakin ja piiskaa armottomasti vertaillen - joskus häviten itse ja toisinaan taas toisten yläpuolelle paremmaksi ihmiseksi asettuen."

Tiedän, että morsiamet vertaavat omia häitään toisten omiin, koska teen sitä itsekin. Tiedän myös, että kulisseissa tai jopa ihan avoimesti helposti paheksutaan/arvostellaan toisten valintoja. Tosi-tv-ohjelmatkin kannustavat arvostelemaan toisten häitä. Viihdettähän se on, mutta helposti lipsahtaa oman egonsa pönkittämiseen tai alemmuuden tuntemiseen. Mielestäni tulisikin muistaa ja muistutan myös itseäni säännöllisesti siitä, että kyse on vain häistä. Ei ole oikeita tai vääriä tapoja järjestää häät. Kukaan ei kuole, jos kaikki ei ole täydellistä ja toisten valinnat eivät ole keneltäkään muulta pois.  

"Ulkoiset paineet ovat mittavat, kun pitäisi päteä kaikilla elämän osa-alueilla samanaikaisesti, eikä muiden kiilloteltua elämänhienoutta pääse pakoon sosiaalisen median kehikossa."

Toimivatko hääblogit ensisijaisesti inspiraation lähteenä vai taas yhtenä tapana verrata itseään muihin? Monesti bloggaajat perustelevat siloteltua kuvaa sillä, että blogit toimivat inspiraation lähteenä ja eihän kukaan halua nähdä sitä tavallista arkea. Mielestäni olisi kuitenkin hyvä aina toisinaan muistuttaa lukijoita siitä, että ihmisiä tässä ollaan kaikki.

"Alla on kuitenkin syvä pelko: miten voisin tulla hyväksytyksi, miten voisin riittää ja miten voisin olla toisten rinnalla, jos kaikki minussa oleva puutteellisuus olisi näkyvillä? Miten voisin olla riittävä, jos totuus minusta paljastuisi?"

Tiedostan kyllä itsekin, että blogistani saa varmasti aika erilaisen kuvan kuin mitä elämämme oikeasti on, enkä missään nimessä haluaisi aiheuttaa kenellekään riittämättömyyden tunnetta. Ymmärrättehän siis, että kuten kauniit kuvat, myös tekstit ovat usein rajattuja. Sotku jää ulkopuolelle. ;) Tiedän olevani monella tapaa etuoikeutettu, eikä elämästäni löydy suurta draamaa. Elämä on aika tavallista ja hyvä niin. Yritän kuitenkin välttää turhaa brassailua ja muistaa keventää tekstejäni toisinaan pienillä annoksilla realismia.

"Myötätunto alkaa siitä, missä täydellisyys loppuu ja missä inhimillisyydelle löytyy tilaa."

Mitä lähemmäs hääpäivämme tulee, sitä enemmän vaatimustasoni on laskenut. Tämä johtuu ehkä osittain siitä, että ei vaan ehdi, tai toivottavasti myös siitä, että juhlien todellinen tarkoitus olisi vielä jotenkin muistissa. Olkaamme siis armollisia itsellemme myös kaiken häästressin keskellä. Täydellisyys on paitsi tylsää, myös täysin mahdotonta saavuttaa.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Hääkrääsää vappukattauksessa

"Hääkrääsän" saralla olen ollut todella hillitty, koska olen tähän mennessä hankkinut vasta pari pom pomia sekä kaksi metallikauhaa herkkubuffaan. Nyt shoppailuhurmos on kuitenkin alkanut ja koko ajan keksin lisää kaikkia must have -ihanuuksia.

En mennyt Stockan hulluille päiville tekemään hääshoppailuja, mutta niinhän siinä kävi, että poistuin tavaratalosta mukanani seitsemän kultaista valokuvakehystä. Näihin kehyksiin tulee siis pöytänumerot. Pöytien määrän jouduin arvioimaan, joten ostin varmuuden vuoksi yhden ekstran. Olin varmaan hieman erikoinen näky tyhjentäessäni hyllyä kehyksistä, koska myyjäkin pysähtyi kommentoimaan, kuinka kivoja hamstraamani kehykset ovat. :D


Kultaisista katelautasista jo mainitsinkin, mutta näitä pitää kustannussyistä vielä vähän miettiä. Herkkubuffaa varten päätimme ostaa kaksikerroksisen kakkutarjottimen, joka pääsi käyttöön jo vappuna. Häitä varten hankittu pikkuinen pom pom pääsi myös vappuna koekäyttöön. Lisäksi haluan ainakin yhden kannellisen lasikulhon buffaamme. Paperiset honeycomb-pallot kiinnostaisivat myös, mutta toisaalta haluaisin välttää liikaa leikkisyyttä ja säilyttää elegantin ja ajattoman linjan häiden koristeiden suhteen. Nähtäväksi jää, millainen lopputulos on.

Tiedän, että omat hääostokseni varmasti kalpenevat monien muiden morsianten rinnalla, mutta ihan tarkoituksella yritän ostaa niin vähän kuin mahdollista pelkästään häitä varten. Olen mielenlaadultani minimalismiin taipuvainen ja ahdistun helposti turhasta tavarapaljoudesta omassa kodissani. Toisaalta olen sitä mieltä, että esim. hääkattaus saa olla runsas ja näyttävä, hyvän maun rajoissa tosin.

Enää huominen töitä ja sitten on luvassa todella tarpeellinen ja todella pitkä viikonloppu. Mahtavaa! :) Vähän suunnittelin, että jos piipahdettaisiin sulhaseni kanssa GL-korussa perjantaina, mutta katsotaan, saanko houkuteltua hänet mukaani.  

Aurinkoista loppuviikkoa! Nauttikaa lämmöstä!