perjantai 30. joulukuuta 2016

Mrs Murphyn vuosi 2016

On taas tullut aika katsoa taaksepäin pian päättyvää vuotta 2016. Edellisen vuosikatsauksen löydät täältä. Tämä vuosi on tietysti ollut todella erityinen ja mieleenpainuva. Toisaalta on myös suuri helpotus, että häät on nyt onnistuneesti juhlittu ja aivokapasiteettia riittänee ensi vuonna muihinkin asioihin kuin yhden päivän suunnitteluun. ;) 

Tammikuussa löysin häämekkoni Hääpukuoutletista, pohdin ilmapallojen käyttämistä hääkoristeina, esittelin "taidokkaita" jouluaskartelujani ja tapasin muita hääbloggaajia Love me do -messujen hääblogimiitissä.



Helmikuussa esittelin sähköiset Save the date -korttimme, onnistuin varaamaan vihkijän maistraatista, jatkoin Viiniralli Champagneen -postaussarjaa ja tuskastelin hääinfon sisällön kanssa.


Maaliskuussa varasimme häämatkamme Malediiveille, kerroin suunnitelmistani pöytäkoristeiden suhteen ja jaoin neuvoja hääjärjestelyiden priorisointiin.


Huhtikuussa olin kovin kiireinen, mutta sain kuitenkin hääkutsun ja -infon tekstit valmiiksi.


Toukokuussa aktivoiduin taas hääjärjestelyiden saralla, kerroin kaasojen ja bestmanin tehtävistä, hyödynsin häähankintoja vappukattauksessa ja pohdin perfektionismia.


Kesäkuussa sekoilin hankkiessani hääkenkiä, kävimme tapaamassa vihkijäämme, esittelin hääkutsumme sekä -infon ja sain yllättäen tietää, että pitopalvelumme oli mennyt konkurssiin toukokuussa.



Heinäkuussa pääsimme kaiken juhlapaikkaan liittyvän stressin keskellä pienelle hermolomalle Saimaalle, aloin saamaan varsin epäilyttävää postia, kirjoitin yhteistyöpostauksen Rakkaus - Mitä tapahtuu huomenna -kirjan tiimoilta, sain vihdoin viimeisenkin Viiniralli-postauksen kirjoitettua, vietimme 2 v. kihlapäivää, teimme sovun pitopalvelun kanssa, otin vastaan hääaiheisen haasteen, vietin omia polttareitani ja kävin ensimmäisessä hiustenvärjäyksessä hääkampausta varten.







Elokuussa kerroin tarkemmin polttareistani, häälahjatoiveistamme sekä juhlamme alkoholijuomista, kirjoitin lukuisia to do -listoja ja olin menettää hermoni viime metreillä.



Syyskuussa koitti viimein hääpäivämme. Häiden jälkeen pakenimme saman tien häämatkalle Malediiveille. Loppukuusta aloitin häiden läpikäymisen häitä edeltävästä päivästä ja kerroin hieman häiden jälkeisistä fiiliksistä.



Lokakuussa sairastelimme paljon, mutta jaksoin silti kirjoittaa hääpäivän aamusta, valokuvauksesta sekä häidemme kukista.




Marraskuussa sain kiitoskortit postiin juuri ennen kuin oli aika pakata laukut ja muuttaa hetkeksi Argentiinaan. Buenos Airesista käsin kirjoitin postaukset vihkimisestä ja cocktailtilaisuudesta.





Joulukuussa palasin takaisin Suomeen pari viikkoa ennen jouluaattoa.


 

Vuodelle 2017 on sovittu jo ainakin yksi työreissu, mutta muuten tuleva vuosi on vielä hyvin avoin. Kesälomamatkaa olemme jo alustavasti suunnitelleet ja jos kaikki menee hyvin, ensi kesänä toteutetaan toinen pitkäaikaisista unelmistamme (Road trip Jenkkeihin/Japanin matka). Ensi vuonna selvinnee myös, jatkanko nykyisessä työpaikassani pidempään vai onko aika alkaa etsimään uusia haasteita.

Blogin kohtaloa en ole miettinyt vielä, koska häistä riittää niin paljon kerrottavaa. Ensi vuosi varmasti näyttää, jatkanko blogin kirjoittamista lifestyle-linjalla.

Pian on aika nostaa lasit menneelle ja tulevalle vuodelle. Toivon teille oikein onnellista vuotta 2017, varsinkin heille, jotka menevät ensi vuonna naimisiin. :)

perjantai 23. joulukuuta 2016

Blogi 2 v. ja hyvän joulun toivotukset

Blogini 2 v. synttärit olivat marraskuussa, mutta koska olin tuolloin vielä Buenos Airesissa, en ehtinyt juhlistaa mitenkään tätä suurta tapahtumaa. ;) Viime vuonna järjestin synttäriarvonnan ja voi olla, että sellainen on tässä vielä jossain vaiheessa myös tulossa, mutta ajattelin, että tällä kertaa voisin blogisynttäreiden kunniaksi kysyä teiltä postaustoiveita. Hääpäivää käyn joka tapauksessa pikkuhiljaa läpi, mutta jos on jotain tiettyä, mistä haluaisitte kuulla mahdollisimman pian tai jopa jotain ihan muuta kuin häihin liittyvää, otan mielelläni ehdotuksia vastaan.


Tunnelmallista ja rentouttavaa joulua kaikille! Me vietämme ensimmäisen jouluaattomme avioparina kahdestaan kotona, mutta joulun ainoat vapaapäivät reissataankin taas ahkerasti kyläpaikasta toiseen.

tiistai 13. joulukuuta 2016

Onnellisesti kotona

Olen palannut Suomeen ja blogikin aktivoituu taas pikkuhiljaa. Matkailu avartaa on klisee, mutta niin totta. Vasta kaukana pystyy näkemään paremmin lähelle, oppii arvostamaan itsestään selvinä pitämiään asioita ja omaksumaan kenties jopa uusia elämänasenteita.

Vaikka tein varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana enemmän töitä ja pidempiä päiviä kuin aikoihin, en kuitenkaan tuntenut itseäni stressaantuneeksi. Suomeen palattua olen jo parin päivän jälkeen huomannut tuttua turhautuneisuutta, keskittymisvaikeuksia, kiireen tuntua ja jännitystä. Jokin tässä suomalaisessa elämäntavassa kuormittaa, mutta en oikein osaa itsekään sanoa, että mikä. Siitä huolimatta Suomessa on moni asia todella hyvin ja arvostus kotimaata kohtaan on ehdottomasti kasvanut tämän kokemuksen myötä.

Buenos Airesia suosittelen lämpimästi matkakohteeksi. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia, eivätkä käyttäydy tylysti vaikka et puhuisi espanjaa. Missään vaiheessa en tuntenut oloani turvattomaksi, vaikka terve järki on miljoonakaupungissa hyvä pitää matkassa mukana. Buenos Airesilla tulee varmasti olemaan aina erityinen paikka sydämessäni. Toivottavasti pääsen vielä jonain päivänä palaamaan, tällä kertaa mieluiten mieheni kanssa.

Häälahjarahoilla ostetut Seiska tuolit saapuivat reissuni aikana. 

Noin vuorokauden matkustamisen (ja parin tunnin yöunien) jälkeen lentokentällä ruusukimpun kanssa odottanut aviomies sai aikaan melko liikuttavan jälleennäkemisen (= lähes hysteerisesti itkevä vaimo). Kotona odotti vielä talven ensimmäiset glögit joulutorttujen ja aurajuusto-joulupipareiden kera.

Sain jopa tsempattua joulukortit valmiiksi tässä parin päivän aikana. Joulufiiliksen löytämisen kanssa tulee vähän kiire, mutta jouluradio on jo soinut kuulokkeista työmatkojen aikana (jazz jouluradio on tosi jees).

Tunnelmallista joulunodotusta teille ja palataan taas hääaiheisiin viimeistään joulun jälkeen. :) 

P.S. Muokkasin hieman blogin ulkoasua matkan aikana. Toivottavasti miellyttää. :)

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Cocktailtilaisuus

Vihkiseremonian jälkeen kaaso R ohjeisti vieraita aloittamaan onnittelukierroksen. Ensimmäisinä onnitteluvuorossa olivat vanhemmat sekä sulhasen isovanhemmat. Minä olin niin onnen huumassa, että halasin kaikki vieraat, jopa muutamat, ketä en ollut nähnyt todella moneen vuoteen. :D Kehuin myös joidenkin vieraiden asuja, vaikka minun kait olisi pitänyt olla se huomion keskipiste (olen siinä todella huono).

Halausvuorossa morsiamen äiti.



Onnitteluiden jälkeen vieraat saivat käteensä lasin samppanjaa. Bestman kertoi ensin hieman käytännön asioista ja sen jälkeen kehotti kaikkia nostamaan maljan tuoreelle avioparille. Yritimme aviomieheni kanssa juoda ristiin toistemme laseista siinä onnistumatta. Kuten eräs häävieraista totesi, tätä olisi selvästi pitänyt harjoitella etukäteen. ;)

Cheers!




Kesällä 2015 Champagnesta tuomamme rosé-samppanja maistui erinomaisesti cocktailpalojen kanssa.




Tässä vaiheessa hääjuhlaa oli aika jännä fiilis, kun näin visiomme alkavan toteutumaan. Muutenkin oli vähän sellainen Mitä tapahtui -olo, enkä oikein osannut vielä vastata häävieraiden Miltä nyt tuntuu -kysymyksiin. :D  





Dj soitti tilaisuuden aikana pianoversioita tunnetuista kappaleista. 




Cocktailtilaisuus kesti varmaankin vähän pidempään kuin olimme alun perin suunnitelleet, mutta ajantajuni oli tässä vaiheessa jo hieman hukassa, eikä meillä ollut tiukkaa aikataulua, vaan menimme tilanteen mukaan.

Tilaisuus päättyi toiseen kauniiseen lauluesitykseen (Lauluyhtye Viiden Minä sinua rakastan), jonka aikana myös morsian herkistyi kyyneliin.

 Minä sinua rakastan, tiedän sen. 
Se ei ole vain hetken huumaa. 
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat halla yöt. 
Se ei kuole kun maassa on routaa. 
Se kestää arjet ja pehmeät yöt. 
Se kestää on myrsky tai poutaa

Minä sinua rakastan, katsohan, 
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet. 
Joka päivä ne sinulle lahjoitan 
jos kanssani matkalle lähdet. 
Ja kun kuljemme raskain askelin 
ja aika tuo murheita tupaan, 
pidän kädestä sinua silloinkin 
yhä rakastan sinua lupaan!

Se ei sammu kun sammuvat halla yöt. 
Se ei kuole kun maassa on routaa. 
Se kestää arjet ja pehmeät yöt. 
Se kestää on myrsky tai poutaa

Mitä siitä jos ryppyjä poskiin saat 
taikka kumaraan selkäsi taipuu?

Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat 
taas polvilleen rakkaus taipuu.

Se ei sammu kun sammuvat halla yöt.

Se ei kuole kun maassa on routaa. 
Se kestää arjet ja pehmeät yöt. 
Se kestää on myrsky tai poutaa.

Se ei sammu kun sammuvat halla yöt. 
Se ei kuole kun maassa on routaa. 
Se kestää arjet ja pehmeät yöt. 
Se kestää on myrsky tai poutaa. 
On myrsky tai poutaa.       

Minä rakastan sinua silloinkin 
jos ehdimme korkeaan ikään. 
Olet edelleen minulle suloisin, 
ei hellyyttä sammuta mikään.  

Minä sinua rakastan, tiedän sen.
 
Cocktailtilaisuus ei ehkä ole kovin yleinen tapa suomalaisissa häissä, mutta oman kokemukseni perusteella suosittelen sitä lämpimästi. Juhla on mukava aloittaa hieman epävirallisemmalla osuudella, minkä aikana vieraat saavat vapaasti seurustella keskenään ennen pöytiin siirtymistä.

Kaikki kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia. 

perjantai 18. marraskuuta 2016

Vihkiminen

Päästyämme vihdoin sateesta ja mielenosoituksesta huolimatta juhlapaikalle, minulla meinasi mennä pasmat sekaisin kun huomasin, että myös vieraamme olivat jo paikalla. Meillähän oli tarkoitus olla vähintään puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua paikan päällä, jotta ehtisimme käydä vielä joitakin yksityiskohtia läpi ennen kuin vieraat saapuvat. Onneksi suurin osa heistä oli Keltaisen salin puolella eikä käytävällä, jota pitkin yritin vaivihkaa hiippailla kabinettiin piiloon. Ikävä kyllä en hahmottanut tilaa oikein ja kabinetin ovien sijaan yritin sisään salin sivuovesta, joka oli onneksi lukossa. :D Lopulta sulhanen meni Keltaisen salin kautta kabinettiin ja tuli avaamaan meille oikean oven. Lisäilin hieman hermostuneena huulipunaa ja nyin huntua irti selästäni. Huntuni oli todella kaunis, mutta valitettavasti se jäi todella pahasti kiinni mekkoni koristeisiin ja veti niskaani taaksepäin. 

Koristelutiimimme kauniisti asettelemat ilmapallot ottivat meidät vastaan kiirehtiessämme juhlapaikalle.







Yhtäkkiä tajusimme, että vihkijä ei ole vielä saapunut paikalle. Kello oli tässä vaiheessa noin kymmentä vaille viisi, joten pieni pelko hiipi mieleen. Mietin, oliko hän kenties juuttunut ruuhkaan kuten me. Soitin vihkijällemme, ja onneksi hän oli juuri kulman takana. Viime hetkellä päätimme vielä, missä kohtaa salia vihkiminen tapahtuisi. Alun perin olimme ajatelleet, että meidät vihittäisiin salin päädyssä Suuren Juhlasalin ovien edessä. Lopulta päädyimme kuitenkin vaihtamaan vihkipaikan keskemmälle salia ikkunoiden eteen, jolloin vieraidemme olisi helpompi nähdä meidät. Olin todella vähällä unohtaa hääkimppuni kabinetin sivupöydälle, mutta onneksi kaaso R käväisi luonamme vielä juuri ennen h-hetkeä ja ojensi kimpun minulle (Kiitos!).

Olimme valinneet saapumismusiikiksi tämän:


Musiikki oli mieheni toive ja myös itse pidin siitä, vaikka aluksi vähän mietin, mitäköhän vieraat ajattelevat ja onko kappale meille sopiva, kun emme kuitenkaan ole hardcore Star Wars -faneja. ;) Toisaalta ideana oli myös keventää tunnelmaa heti alkuun ja viestittää vieraillemme, että juhlien hienosta luonteesta huolimatta, emme ota itseämme liian vakavasti. Jännitys oli melkoinen, kun odottelimme kabinetin ovien takana musiikin alkamista, mutta myös hymy oli herkässä kun viimein kävelimme läheistemme ympäröiminä kohti avioliiton satamaa (olipas hirveä klisee ;)).

Tässä sitä mennään.
          
Olimme valinneet kolme Pam Brownin runoa, jotka vihkijä luki ennen virallista osuutta. Nämä runot kuvastivat mielestäni meitä hyvin.

Tänään panemme syrjään arjen, kaiken tavanomaisen, ikävät jokapäiväisyydet. Tänään me juhlimme. Tänään hylkäämme kaiken järkevyyden, käytännöllisyyden ja harkinnan. Tänään on unelmien päivä, silkin ja koristenauhojen, kukkien ja kynttilöiden, musiikin ja naurun päivä. Kaikki yhdessä tekee tästä teille aivan erityisen päivän – uuden seikkailun alun.

Rakkaus on tyllin ja sokerikuorrutuksen, kukkien ja samppanjan fantasiaa. Juhlan pyörre hiljaisen keskipisteen ympärillä, jossa kaksi ihmistä seisoo yksin viisaampina kuin kukaan uskoisi. Sillä he tietävät, että morsiuspuku pannaan syrjään, kakku jaetaan, ruusut kuihtuvat, tyhjät pullot katoavat. Tässä avioliitossa on oleva kakkua, viiniä ja ruusuja, mutta ne vaikuttavat vain vähän avioliiton onnistumiseen. Elämä rakentuu oudon tavallisista aineellisista seikoista: saippuan vaahdosta ja kanelintuoksuisista korvapuusteista, kissoista ja kattiloista, teekupeista ja kukkakaaleista. Pikku ärtymykset, pienet ja suuret huolet täytyy ottaa vastaan ja selvittää - silloin rohkeus, luottamus ja jakamisen taito, jota ne opettavat, liittävät päivämme yhteen ja rakentavat niistä elinaikamme.

Häät eivät synny kukista tai hääkelloista tai kynttilöistä, kirkon kuoreista tai pitseistä. Ne eivät kaipaa suurta väenpaljoutta tai avaraa näyttämöä. On vain kaksi ihmistä ja heidän rohkeutensa jättää taakseen yksi elämä ja löytää toinen - luottaen toisiinsa ja osoittaen todellista kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta, antaen toisilleen voimaa ja rakkautta valmiina kohtaamaan mitkä tahansa vastoinkäymiset, joita tulevat vuodet saattavat tuoda.


Sitten päästiin viralliseen osuuteen:

Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.


Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Miehen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Naisen Nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Naisen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Miehen Nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi.

Ottakaa (Naisen Nimi) (tässä vaiheessa vihkijä puhutteli minua ensimmäistä kertaa uudella sukunimelläni) liittonne merkiksi sormus mieheltänne. Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.

Sormuksen pujottaminen sujui mallikkaasti.

Pystyin keskittymään vihkiseremoniaan yllättävän hyvin jännityksestä huolimatta. Vihkijämme oli todella ammattitaitoinen ja hän myös selvästi eläytyi tilanteeseen eikä vain lukenut paperista. Pidin myös siviilivihkimisen virallisesta kaavasta, varsinkin lopusta, jossa todettiin meidän olevan puolisoina keskenään yhdenvertaiset. Vähän murehdin etukäteen, miten tuo "tahdon" tulee suustani ulos jännittävässä tilanteessa, mutta ääni ei kummallakaan särkynyt, eikä sillä kyllä olisi ollut edes mitään merkitystä.

Nyt ollaan naimisissa!
                  
Vihkimisen jälkeen opiskelukaverini ystävineen esittivät meille Toni Edelmannin kappaleen Armaan läheisyys. Olin herkistellyt jo ennen häitä kuunnellessani tuota kaunista kappaletta sekä suunnitellessani vihkipuhettamme, mutta yllättäen pystyin pitämään itseni kasassa vihkimisen ajan. Mieheni herkistyi hieman enemmän kuin minä, mutta hän ei ollutkaan (tietääkseni) pillittänyt jo etukäteen. ;)

Sua aattelen 
Kun päivän kimmelteessä nään aavat veen 
Sua aattelen 
Kun kuultaa lähteen veessä kuun kujanteet 
Nään sinut tomun kohotessa tiellä 
Sun yhä nään 
Kun vaeltaja vaivoin kulkee siellä 
Yön pimeään 

Sua kuuntelen 
Kun laine rannan kehtoon kohisten käy 
Jään usein ääntäs kuuntelemaan 
Lehtoon kun hiljentyen 

Olen luonas sun pois kauaskin jos lähdet 
Jäät lähellein 
Jo painuu päivä, kohta syttyy tähdet 
Käy vierellein

Nämä leidit lauloivat uskomattoman kauniisti.






Näin me pääsimme onnellisesti naimisiin pienistä aikataulu- ja logistiikkaongelmista huolimatta. Vihkimisestä on jäänyt todella kauniit muistot ja se olikin oikeutetusti yksi päivän kohokohdista. Näitä kuvia katsellessa tuntuu vieläkin aika uskomattomalta (varsinkin täältä maapallon toiselta puolelta käsin), että todellakin olen naimisissa tuon komean, kiltin ja kaikin puolin ihanan miehen kanssa. Hieman pessimistiseen ja sarkastiseen luonteeseeni ei yleensä kuulu hehkuttaa elämän ihanuutta, mutta tätä postausta kirjoittaessani päällimmäisenä tunteena on ollut suuri kiitollisuus siitä kaikesta, mitä olen saanut, varsinkin aviomiehestäni.

Kaikki postauksen kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Kiitoskortit ja kuulumisia Argentiinasta

Sain kiitoskortit postiin juuri ennen kuin jätin kylmenevän Suomen taakseni. En olekaan tainnut mainita, miten jaoimme hääkuvat vieraillemme. Loin salatun facebook-ryhmän, minne lisäsin kaikki vihkimisestä ja hääjuhlasta otetut kuvat omiin kansioihinsa (siis ihan kaikki ilman minkäänlaista sensurointia ;)). Potretit lisäsin vasta sen jälkeen, kun vieraamme olivat saaneet kiitoskortit. Muutamille vieraille, jotka eivät ole facessa, lähetän sähköpostitse saman linkin, jonka saimme valokuvaajaltamme.

Kirjekuoret ja postimerkit ovat samoja, joita käytin hääkutsuillemme. Noiden helmiäiskirjekuorten valmistus tuossa koossa oli itseasiassa lopetettu, mutta onnistuin löytämään juuri sopivan määrän Espoon keskuksen Sinellistä. Osoitteet tulostin jälleen valmiille tarra-arkeille. Olin tarkoituksella säästänyt osoitteet sisältävän word-tiedoston, jonka tein hääkutsujen lähettämistä varten.

Saavuin tänne Buenos Airesiin keskiviikkona reilun 20 tunnin matkan jälkeen. Minun piti lähteä matkaan jo lauantaina, mutta koska sairastuin enterorokkoon, jouduin siirtämään lentoja. Onni onnettomuudessa oli, että koska kone oli niin täynnä, minut oli siirretty business-luokkaan.


Miltä sitten tuntui jättää tuore aviomies Suomeen ja matkustaa yksin toiselle puolelle maapalloa? Noh, alkuun ihan hirveältä. Lähtöpäivänä olin tosi itkuherkkä (itkeskelin jo monta päivää ennen lähtöä) ja oven sulkeminen takana tuntui todella pahalta. En ole ikinä ennen kokenut niin voimakasta surua joutuessani eroon toisesta ihmisestä ja luulen sen johtuvan siitä, että emme ole suhteemme aikana olleet kuin noin pari viikkoa erossa ja myös siitä, että vasta lähtiessä oikeasti ymmärtää, miten hyvän elämän joutuu jättämään taakseen ja kuinka paljon on menetettävää.

Mutta turhat draamat sikseen. Olen viihtynyt yllättävän hyvin täällä lämpimässä Buenos Airesissa (yli 30 astetta jo parina päivänä), työt ovat sujuneet ja olen ehtinyt jo muutaman päivän aikana kokemaan ja näkemään vaikka mitä (minulla on todella mukavat paikalliset oppaat täällä). Yhteyden pitäminen Suomeen on hieman hankalaa viiden tunnin aikaeron takia, mutta tänään onnistuimme puhumaan mieheni kanssa WhatsApp-puhelun ja sähköposteja lähettelemme lähes päivittäin.

Seuraavaksi yritän ehtiä kirjoittamaan vihkimisestä. Kivaa alkavaa viikkoa teille sinne ilmeisesti kovin talviseen Suomeen. :) 

perjantai 28. lokakuuta 2016

Häidemme kukat

Hankimme kaikki kukat häihimme Kukkakauppa Madonnasta (klik). Vuokrasimme heiltä myös maljakot. Koska kukkakauppa sijaitsi todella lähellä juhlapaikkaamme, pöytäkukkien ja maljakoiden tuonti juhlapaikalle, asettelu pöytiin ja poisvienti olivat maksuttomia. Sulhanen ja bestman hakivat kimppuni, vieheet ja käsikoristeet kukkakaupasta hääpäivänä.

Valitsimme pöytäkukkiin samppanjanväristä oksaruusua, haalean persikan väristä neilikkaa sekä valkoista hortensiaa. Yllätyksenä Madonnan väki oli lisännyt pöytäkimppuihin vielä vihreätä lehteä, mikä teki kimpuista entistä upeampia. Hääkimpussani toistuivat samat kukat. Alunperin olin suunnitellut käyttäväni ainoastaan valkoisia ja samppanjan värisiä kukkia, mutta anoppini oli sitä mieltä, että liian vaaleat kukat eivät erotu valkoisista pöytäliinoista. Hän ehdottikin oranssia tehosteväriksi, koska se sopii niin hyvin juhlapaikkamme väreihin. Onneksi kuuntelin häntä, koska persikan väriset neilikat toivat kukka-asetelmat todella kivasti esille.

Sulhasen viehe rakentui valkoisesta neilikasta sekä samppanjan värisestä oksaruususta. Bestmanin viehe oli yksinkertaisempi pelkällä valkoisella neilikalla. Valitsimme vieheiden neilikoiden väriksi valkoisen persikan sijasta, koska ajattelimme niiden mätsäävän paremmin frakkiin. Kaasojen käsikoristeissa oli ruusua ja koristeena neilikan lehtiä. Käsikoristeiden kiinnike oli päällystetty samalla luonnonvalkoisella pitsillä, jolla kimppuni sidottiin.

Voin suositella Kukkakauppa Madonnaa todella lämpimästi, koska olin niin tyytyväinen kukkiimme, yhteistyö heidän kanssaan sujui mutkattomasti ja kukat olivat mielestäni laatuunsa nähden todella kohtuuhintaisia.

Hääillallisen aikana katselin pöytäkukkiamme ihastuneena ja vaikka olin jo alun perin päättänyt, että heitän kimppuni, hieman haikeutta oli ilmassa, kun aika koitti. ;) Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että kimpun kuivattaminen olisi ollut täysin turhaa. Ei kuiva kukka ole läheskään yhtä kaunis kuin tuore ja lopulta olisin kuitenkin heittänyt pölynkerääjän roskiin.

Olen todella iloinen, että panostimme kukkiin, vaikka ne ovatkin vain hetken ilo. Otin ainoastaan yhden kimpun kotiin, koska olimme lähdössä heti häiden jälkeen häämatkalle. Anoppi vei kaksi kimppua, mutta muutama jäi vielä juhlapaikalle. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut järkevää antaa loput kimput vieraille mukaan, mutta jatkoille lähtiessämme asia ei tullut mieleen.


Kukat olivat myös erittäin kestäviä, koska parvekkeelle jättämäni kimppu oli yllättävän hyvässä kunnossa, kun palasimme kotiin häämatkalta. Menkää siis ja hankkikaa hääkukkanne Kukkakauppa Madonnasta. Ette tule pettymään. Tämä ei ole maksettu mainos, koska en maininnut blogistani sanallakaan kauppoja tehdessämme (en oikein osaa hyödyntää blogiani kaupallisesti). Olen vain niin tyytyväinen, että haluan kiittää ja mainostaa Kukkakauppa Madonnaa vielä blogini välityksellä.

Ainiin, sarjassamme Mrs Murphy matkustaa maailmalle... Enpä sitten lähdekään huomenna kohti Argentiinaa, koska sairastuin johonkin kurkkutulehdukseen, mihin sain tänään antibiootit. Lyhemmälle lennolle olisin voinut lähteä puolikuntoisena, mutta 20 tunnin matkalle en uskalla lähteä. Uusi yritys siis ensi viikolla. Onneksi onnistuin siirtämään lentoja ja matkavakuutuksesta on vielä mahdollista saada lääkärintodistuksella korvauksia. Yritän päivittää blogia myös matkan aikana, mutta viiveitä voi tulla varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana, kun vielä totuttelen argentiinalaiseen elämän rytmiin.

Postauksen kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.