lauantai 29. elokuuta 2015

Lisää mekkoja!

Kävimme ystäväni kanssa perjantaina töiden jälkeen piipahtamassa Stillissimassa, missä on menossa mielettömät loppuunmyyntialet. Sovitin kolmea mekkoa. Ensimmäisessä ihastuin hauskoihin "hihoihin", jotka oli siis ommeltu pukuun kiinni ja jatkuivat selässä huntumaisena. Ainoa miinus tässä mekossa oli turhan avonainen selkä ja se, että malli ei ole puolimerenneito ;) (ystäväni mielestä tämä olisi ollut se täydellinen puku minulle). Toinen mekko oli liian suurta kokoa, mutta pidin varsinkin kaula-aukosta sekä hihoista. Viimeinen mekko oli myös todella kaunis, mutta arastelen edelleen noin tyköistuvaa merenneitomallia. Sweetheart-kaula-aukko ei myöskään ole oma suosikkini. Sovitin ensimmäistä mekkoa vielä uudestaan ja harkitsin vakavasti sen ostamista, mutta kotiin päästyäni oikeastaan jo tiesin, että ei tämäkään mekko ole se mitä etsin. Kriteerini täyttävää pukua ei siis löytynyt vieläkään, mutta kehotan häämekkoa metsästäviä piipahtamaan Stillissimassa vielä ensi viikon aikana. Myymälä sulkee viikon päästä, joten go before it´s too late!




perjantai 21. elokuuta 2015

Soittakaa Paranoid! - osa II

Kuten kerroin jo ensimmäisessä häämusiikkia käsittelevässä Soittakaa Paranoid! -postauksessa, pidän itseäni melko kaikkiruokaisena musiikin suhteen. Olen kuitenkin huomannut, että elektroninen musiikki erilaisissa muodoissa miellyttää minua erityisen paljon. En siis tarkoita puhdasta trancea, vaan myös poppibiisejä, joissa on esim. "elektronisia taustoja" (Onko tämä edes oikea termi??). Tällä hetkellä uppoaa mm. Donkeyboy sekä Muse ja ikisuosikkeja ovat ah niin teiniangstinen Linkin Park, Garbage ja tietysti Prodigy. Daft Punkin suhteen heräsin aika myöhään, vaikka olen toki rekisteröinyt radiossa soitettavien hittien hyvän saundin. Uusin levy ei myöskään auennut heti, mutta parin kuuntelukerran jälkeen olin totaalisesti koukussa. 

Tästä päästäänkin tukevalla aasinsillalla häidemme musiikkiin. Koska molempien suosikkeihin lukeutuu biisejä, joista perinteisten tanssibändien voisi olla vaikea selviytyä ("Siis miten niin ette osaa soittaa Skrillexiä?!"), haluaisin edelleen dj:n soittamaan häihimme. Koska Daft Punkin kaksikko (tai vaihtoehtoisesti Darude) tuskin ovat käytettävissä, pitäisi löytää hyvä ja kohtuuhintainen tiskijukka pääkaupunkiseudulta. Tosin täydellisessä maailmassa häämusiikista vastaisi alkuillasta bändi, minkä jälkeen bileitä jatkettaisiin dj:n johdolla ja jatkoilla ysärijyystöä tykittäisi Matti Airaksinen (paljonkohan Parta-Matin buukkaaminen kustantaisi...). ;)

Anyways, nopealla googletuksella löysin monta varteenotettavaa yritystä, joiden kautta voi hankkia dj:n juhliin. Hää Dj -yritys (klik) vaikuttaa melko hintavalta, enkä oikein ymmärtänyt, millä perusteella hintaan lisätään 200 euroa, jos juhlat ovat Helsingissä. Dj:n saisi heiltä muuten 800 eurolla kahdeksaksi tunniksi, mutta tuo pääkaupunkiseutulisä tekee paketista turhan kalliin. Häätanssi.com (klik) mainostaa nettisivuillaan paketteja hintaan 650 euroa. Popmasterilta (klik) saa kuuden tunnin mittaisen dj-keikan hintaan 490 euroa. Lisätunnitkaan eivät ole pahan hintaisia; lauantaisin 40 euroa. Popmasterissa meitä kiinnostaa erityisesti pakettiin kuuluva tapahtuman juonto. Näin ollen kaasojen ja bestmanin ei tarvitsisi juontaa, vaan he voisivat keskittyä muiden käytännönasioiden hoitamiseen. Dj häihin (klik) ei myöskään ole hinnalla pilattu. Heidän peruspaketti seitsemän tunnin ajan maksaa 550 euroa ja siihen kuuluu myös mm. valotehosteet ja savukone. Häämusiikki.fi (klik) tarjoaa peruspakettia 600 euron hintaan.  

Olin aika tyytyväinen huomatessani, että kohtuuhintaisia vaihtoehtoja kyllä löytyy. Nyt kaipaisinkin kokemuksia yllä luetelluista yrityksistä tai listasta vielä puuttuvista hyvistä vaihtoehdoista. Kiinnostaisi myös tietää, mitä mieltä olette yleisesti ottaen dj:n käytöstä bändin sijaan; onko bändi ihan ehdoton häissä ja onko dj rahan tuhlausta näin Spotifyn aikakautena? Emme muuten ole vieläkään panostaneet rahallisesti Spotify Premiumiin, joten voisi tulla aika vänkät bileet, kun joka toisen biisin välissä vieraat saisivat kuunnella MacKiipelin seikkailuja.;)

Work is never over... paitsi, että on, koska perjantai! Enjoy!

perjantai 14. elokuuta 2015

Yllättävän stressitön vieraslista

Vaikka minulla on taipumusta kehittää asiasta kuin asiasta hirveä ongelma, vieraslista ei yllättäen ole (vielä) aiheuttanut minulle päänvaivaa. Viimeksi, kun kirjoitin aiheesta, olin huolestunut, että häihimme tulisi liian vähän vieraita. Noh, koska hääbudjettimme on hieman paisunut tämän jälkeen, en ole enää kovinkaan huolissani asiasta.;) Haluamme edelleen kutsua ne kaikkein läheisimmät ystävät ja sukulaiset, mutta yhden vieraan hinta tietenkin hieman rajoittaa juhlien kokoa.

Hernesaarenrantaan tutustumassa.
                                             
Olen pohtinut sitä, millä perusteella valitsen, ketä kutsun ja ketä en. Sukulaisista kutsun myös ihmisiä, joita en enää näe kovin usein, mutta koska miellän häät aika vahvasti sukujuhliksi, mielestäni on asiallista kutsua heidät ja haluan näin myös tehdä. Nämä ihmiset ovat kuitenkin olleet tavalla tai toisella mukana elämässäni lapsuudestani asti. Rajan vedän todennäköisesti serkkuihini, koska en ole heidän kanssaan tekemisissä ja jos kutsun osan, niin periaatteessa olisi kutsuttava kaikki, mikä taas paisuttaisi budjettiamme. Sukulaisia tärkeämpiä ovat kuitenkin ystävät, koska he ovat avainasemassa häiden tunnelman luomisessa ja toivottavasti pitävät sen myös katossa.:) Kavereista haluan kutsua kaikki, jotka ovat olleet meidän molempien kanssa tekemisissä viime vuosina eli olemme nähneet heitä edes kerran-pari vuodessa ja pidämme yhteyttä esim. sähköpostin välityksellä.

La Torrefazionen maukas brunssi.

En halua kuulostaa siltä, että rankkaan pikkumaisesti kavereitani eri kategorioihin. En nimittäin usko, että vieraslistan ulkopuolelle jäävät oikeasti edes haluaisivat osallistua, koska eivät ole enää meidän kanssamme tekemisissä ja sen vuoksi voisi olla hieman vaivaannuttavaa heille tulla sellaisten tyyppien häihin, joita eivät edes kunnolla enää tunne. :D En siis usko loukkaavani ketään tai se ei ainakaan ole missään nimessä tarkoitus.

Hvitträskissä lounaalla.
                 
Entäs sitten ne avecit? Kavereidemme puolisot tietysti tunnemme melko hyvin ja mielellämme juhlimme heidän kanssaan häitämme. Suomessa ei taideta noudattaa samaa perinnettä kuin Jenkkilässä, missä hääkutsu on ainakin sitcomien perusteella aina avecillinen ja sitten stressataan kauheasti, että kenet sinne juhliin veisi mukanaan. :D Minusta olisi hieman kummallista, jos häihimme tulisi joku täysin tuntematon ihminen avecina. Jos kävisi niin kivasti, että ystäväpiiriimme ilmestyisi uusi tyttö-/poikaystävä juuri ennen häitä, mielelläni kutsuisin hänet mukaan juhliin, mutta haluaisin kuitenkin ehkä tavata hänet ensin. Voisi olla avecillekin hieman kiusallista mennä tuiki tuntemattomien ihmisten häihin...

Yllättävä uusi kaveri.
Pihatöiden virvokkeet
              
Olisin hyvin hämmästynyt, jos minun tai sulhasen vanhemmat yrittäisivät jotenkin puuttua siihen, ketä kutsumme häihimme. En myöskään ole huolissani siitä, aiheuttavatko lapsettomat häämme närää. Oman logiikkani mukaan on ihan positiivinen asia, että vanhemmat pääsevät joskus juhlimaan ilman skidejä.:D Häämme alkavat vasta iltapäivällä, joten jo nukkumaanmenoaikojen ym. suhteen voisi olla hankalaa ottaa lapsia mukaan. Jos vastaan tulisi esim. sellainen tilanne, että kaikki mahdolliset lapsenvahdit osallistuisivat häihimme tai lapsi olisi niin pieni, ettei häntä voisi jättää hoitoon, toki joustaisimme periaatteestamme. 

Eräs ratkaisematon pulma minulla vielä on. Haluaisin lähettää save the date -kortit joulukorttien mukana. Osa serkuistani asuu vielä kotona ja toki haluan osoittaa joulukortin myös heille, mutta miten teen selväksi, että samassa kirjekuoressa tullut save the date -kortti on osoitettu pelkästään vanhemmille?? Tulisiko kortti laittaa vielä omaan pieneen kirjekuoreensa ja siihen nimet päälle vai miten? Toinen probleema piilee siinä, lähettääkö hääkutsuja kahdessa erässä vai ei. Jos alkuperäisen vieraslistan vieraista kovin moni ei pääse juhliin, mielelläni kutsuisin listan ulkopuolelle jääneitä, mutta onko epäkohteliasta lähettää "hätävarakutsuja"?

Kuvituksena satunnaisia otoksia viime viikolta. Meitsi on tällä hetkellä aikamoisessa kesäflunssassa. Eilinen meni täysin koomassa sohvalla makoillen, mutta tänään elämä alkaa pikkuhiljaa voittamaan. Olisi kyllä suunnattoman ärsyttävää tuhlata yhtäkään lämmintä viikonloppua sairastamiseen, niitä kun ei ole mitenkään kovin montaa meille tänä kesänä suotu. Pysykäähän terveinä! 

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Hämmentynyt morsian mekkokaupoilla

Arvatkaas, mitä tein lauantaina? No sovitin ainakin kymmentä hääpukua! Päivä alkoi brunssilla Aleksin La Torrefazionessa (suosittelen), minkä jälkeen suuntasimme toisen kaason ja kahden ystävättäreni kanssa ensimmäiseen mekkoliikkeeseen eli Juhlapuku Bellaan. Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta ikinä, kun sovitin hääpukuja, olin aluksi hieman pallo hukassa ja hämilläni. En ehkä oikein tunnistanut itseäni niin juhlaviin asuihin pukeutuneena (lisäksi mulla oli hieman huono hiuspäivä) ja olisin tarvinnut enemmän aikaa ja rauhallisemman paikan, jossa etsiä sitä sisäistä prinsessaani.;) Myyjän läsnäolosta tuli sellainen tunne, että pitäisi olla jo sovittamassa seuraavaa mekkoa, vaikka tämä ei varmasti ollut tarkoituksellista, vaan lähinnä omassa päässäni. En myöskään kuulu niihin naisiin, jotka innostuvat suunnattomasti häämekoista, joten minusta ei saatu irti yhtäkään riemun kiljahdusta tai kyyneltä.;) Olo oli siis lähinnä hieman vaivaantunut, mutta onneksi pääsin melko nopeasti yli alkujännityksestä. Jo pelkkä mekkojen määrä oli melko hämmentävää ja jopa hieman lannistavaa. Tuntui, että vaihtoehtoja oli liikaa ja lopulta valitsin sovitettavat puvut melko summamutikassa.


Yllä olevissa kuvissa on sama puku alushameella ja ilman sekä vyön kanssa. Juuri tällaista puolimerenneitomallista mekkoa olin alun perin ajatellut. Tosin tässä kyseisessä yksilössä oli omaan makuuni turhan avonainen selkä. Itse pidin mekosta enemmän alushameen kanssa ja ilman vyötä. Pitkillä ja kapeilla käsivarsilla varustetulle (pitäis varmaan alkaa taas treenaamaan niitä käsilihaksia...) sopii mielestäni hyvin tuollaiset hihat. Kaula-aukko olisi voinut olla hieman avonaisempi.

Pyysin sovitettavaksi pitsisiä merenneito- tai puolimerenneitomallisia mekkoja. Minulla oli oikeastaan vain yksi ehdoton kriteeri eli ei hihatonta pukua, mutta päädyin kuitenkin sovittamaan myös näitä "kainaloista nyittäviä" mekkoja, eivätkä ne olleet yhtään hullumpia. Hihaton olisi itseasiassa todella varteenotettava vaihtoehto, jos haluaisin käyttää häämekon kanssa boleroa. Näyttävien pitsihihojen kanssa bolero olisi liikaa. Muutamista malleista jouduin valitettavasti sovittamaan aivan liian suuria kokoja, joten oli hieman vaikea hahmottaa, miltä mekko oikeasti näyttäisi. Osa mekoista oli myös liian lyhyitä minulle.


Vasemmanpuoleisessa mekossa oli ihana selkä ja laahus. Keskellä sama mekko edestäpäin. Tämä oli ehkä loppujen lopuksi oma suosikkini Bellan mekoista, tosin helma olisi voinut asettua enemmän merenneitomallisesti. Sopivalla alushameella ja oikeanpituisella helmalla tästä puvusta voisi saada lähes täydellisen. Oikeanpuoleinen mekko oli kuvien perusteella sulhasen suosikki (ei, en ole taikauskoinen ;)), vaikka itse hieman arastelenkin noin tyköistuvaa mallia. Pitsibolero oli kiva, mutta hieman liian iso.


Sovitin Bellassa myös rennompaa, kauniisti laskeutuvaa pitsimekkoa boleron kanssa sekä paria a-linjaisempaa versiota, joista ihastuin varsinkin tuohon tyllihelmaiseen mekkoon.

Bellan jälkeen yritin päästä sovittamaan Lovebirds-liikkeen käytettyjä hääpukuja, mutta meitä ennen oli kaksi seuruetta ja meillä oli alle tunti aikaa, joten jouduin valitettavasti luovuttamaan. Olin varannut ajan myös Zazabellaan, jossa pääsinkin sovittamaan vielä kuutta mekkoa. Zazabellasta löytyi ihana samppanjan värinen pitsimekko, mutta hinta oli täysin budjettini ulkopuolella ja mekko oli ehkä hieman liian prinsessamainen minulle (paljon blingiä). Mekon malli sen sijaan oli lähes täydellinen kropalleni; helma lähti laskeutumaan juuri oikeasta kohdasta. Lopuksi päätettiin etsiä vielä jotain täysin kriteereistäni poikkeavaa sovitettavaksi ja ihastuinkin yllättäen a-linjaiseen pitsittömään mekkoon. A-linja on todella armollinen kropalle ja peittää myös niitä vähemmän imartelevia kohtia.

Minulla ei missään nimessä ollut tarkoituksena ostaa vielä pukua, vaan saada parempi mielikuva siitä, millainen malli sopii minulle parhaiten. Ystäväni pitivät a-linjaisista mekoista, mieheni kaikkein tyköistuvimmasta merenneitomallista ja itse kallistun ehkäpä puolimerenneitoon tai a-linjaiseen. Olen vieläkin niin fiksaantunut ajatukseen pitsisestä puolimerenneitomekosta, että en tiedä kykenenkö ostamaan a-linjaista, vaikka se pukisikin minua paremmin. Suuntaan siis ehdottomasti vielä uudestaan mekkokaupoille. Ja vaikka minusta ei kuoriutunutkaan luontaista hääpukumallia, niin olipa meillä silti todella kiva päivä, joka jatkui vielä pitkään puotien sulkeuduttua.:)

maanantai 3. elokuuta 2015

Viinin ystävän hääkoristeet

Ajatus viinipullon korkkien hyödyntämisestä hääkattauksessa on käväissyt mielessäni tuon tuosta, mutta olen aina hylännyt sen turhan kliseisenä ja ei-omaperäisenä. Epernayssä eräänä iltana hotellin pihalla samppanjaa maistellessa ja pullon korkkia kädessä pyöritellessä, sama idea hiipi jälleen mieleeni. Koska sulhanen piti ajatusta meidän häihin hyvin sopivana, päätimme siltä istumalta alkaa keräämään korkkeja. Hääviinimme tulevat olemaan isossa osassa jo senkin takia, että ne on raahattu niin hiton kaukaa ;), joten korkit koristeina sopivat erinomaisesti teemaan, vaikka ovatkin ehkä aika käytetty idea. Jos satun vielä muuttamaan mieltäni, niin kerättyjä korkkeja voi hyödyntää kodin sisustuksessa vaikkapa laittamalla ne esille korkeaan lasivaasiin.

Siitä se ajatus sitten lähti.
                                           
Pinterestistä hakusanoilla "wedding wine cork" löytyi vaikka minkälaisia ideoita korkkien hyödyntämiseen koristeluissa. Itseäni miellyttää eniten korkit nimilappujen ja pöytänumeroiden telineinä.

Kuva täältä.

Aidoilla kukilla, kuten neilikoilla, nämä voisivat olla vielä hienommat. Kuva: Etsy.com.
           
Kuva täältä.
                  
Mietin myös korkkien maalaamista esim. spray-maaleilla, mutta voi olla, etten jaksa nähdä niin paljon vaivaa. Tuo korkin ruskea sävy ei periaatteessa kuulu häidemme teemaväreihin, jotka ovat näillä näkymin valkoinen, samppanja ja roosa, mutta tuskin riiteleekään niiden kanssa kovin pahasti.

Kuva: Etsy.com.
        
  Kuva täältä.
                             
Yllä oleva kuva voisi olla meidän tulevasta hääkattauksesta, jos kukat vaihtaisi valkoisiin, maljakon kirkkaaseen ja poistaisi tuon sämpylän (?) tuolta takaa. 

Olen nähnyt tällaisia jakkaroita myynnissä Ison Omenan Decanter-liikkeessä. Kuva täältä.
                      
Sitten vaan pulloa auki! Jos aiomme käyttää korkkeja esim. nimikorttien pidikkeinä, meidän tulisi kerätä niitä noin 60 kappaletta... Jos yllä olevan kuvan tapaan yhteen pöytänumerotelineeseen menee kuusi korkkia, niin määrä nousee jo aika hurjaksi. Ehkä pyydämme apua myös viiniin meneviltä ystäviltämme ja sukulaisiltamme, jotta emme ole täysin deekiksellä ennen häitä.;)

lauantai 1. elokuuta 2015

Viiniralli Champagneen osa III - Epernay

Ajattelin jakaa matkakertomuksen alueittain/kaupungeittain, joista ensimmäisenä esittelen matkamme tukikohdan eli Epernayn, jota kutsutaan myös Champagnen pääkaupungiksi. Ranskassa seikkailimme lisäksi Epernaytä ympäröivissä kylissä ja käväisimme myös Reimsissä, mutta näistä lisää seuraavissa osissa. Matkaamme kuului myös yhteensä neljä yötä laivassa ja lukemattomia ajokilometrejä, mutta jotta matkakertomuksista ei tulisi liian raskaita, jätän suurimman osan näistä päivistä pois.

Lähdimme matkaan maanantaina ja saavuimme Epernayhin torstaina. Keskiviikon olimme viettäneet Saksassa ystäväni ja hänen perheensä luona ja jatkoimme matkaa seuraavana päivänä heti aamusta, olisiko ollut joskus yhdeksän - kymmenen maissa. Olimme kaikkien lounas- ja huoltoasemataukojen jälkeen perillä Champagnessa muistaakseni ennen kuutta. Ajoimme Belgian kautta, minkä huomasi parhaiten siitä, että tasainen maalaismaisema muuttui vuoristoisemmaksi ja kännykkään tupsahti tekstiviesti Belgian puheluhinnoista.

Matkalla Belgian kautta kohti Ranskaa.


 Matkan ensimmäiset viinitarhat bongattu!


Aikaisemmassa postauksessa taisin väittää, että olisimme varanneet samppanjatalovierailun jo ensimmäiselle päivälle, mutta en ilmeisesti osannut tulkita mieheni tekemää matkasuunnitelmaa oikein, koska kyseessä oli talo, johon ei tarvitse varausta (Paul-Etienne Saint Germain). Suunnitelmana oli siis poiketa talossa, jos ehdimme, mutta myöhäisestä saapumisajastamme johtuen tämä vierailu jäi vielä tuolloin tekemättä.




Paikan päällä meitä odotti melko trooppinen ilmasto (+ 35 astetta). Lepäsimme hetken hotellissa, haimme aamiaista seuraavaksi aamuksi läheisestä Lidlistä ja lähdimme illaksi Epernayn keskustaan, jonne oli noin kahden kilometrin kävelymatka hotelliltamme. Pariin kertaan mietin, olisiko ollut järkevämpää ottaa hotellihuone ydinkeskustasta, mutta tällöin parkkipaikan löytäminen olisi voinut olla haastavaa. Lisäksi meillä kävi melkoinen tuuri, koska saimme huoneistohotellistamme huoneen maan tasosta, jolloin viinien roudaaminen sisälle oli huomattavasti helpompaa.;)

Hotellimme oli Ranskan armeijan entinen parakki.


Keskustaan saavuttuamme poikkesimme One-nimiseen viinibaariin maistelemaan matkan ensimmäisiä samppanjoita, jotka kuuluivat Pertois-Moriset talolle. Samppanjatasting kulki yleensä hyvin samanlaisella kaavalla. Listasta valittiin sopiva setti eli noin yhdestä viiteen eri samppanjaa, jotka oli hinnoiteltu valmiiksi niin, että esimerkiksi kolmen samppanjan setti maksoi tietyn verran ja viiden setti hieman enemmän. Myös yksittäisiä lasillisia saa, mutta mielestäni tastingin merkitys on vertailla useita eri viinejä keskenään, joten otimme yleensä noin kolmen viinin setin. Tosin jos poikkesimme esim. ennen illallista aperitiiveille samppanjabaariin, niin tällöin otimme vain ne yhdet lasilliset.;) Myös sillä on merkitystä, missä järjestyksessä viinit maistaa. Ei kannata aloittaa tuhdimmasta roséesta, koska tällöin esimerkiksi hennon blanc de blancsin makuskaala saattaa jäädä jalkoihin. Tastingin järjestäjä kertoo viinistä perusasioita kuten, mitä rypäleitä viinin valmistuksessa on käytetty ja missä suhteessa. Kysymällä sai aina lisätietoa.


Pienten ja suurempien samppanjatalojen tastingit poikkesivat hieman toisistaan. Pienimmissä tastingit olivat yleensä ilmaisia ja ehkäpä hieman vapaamuotoisempia, mutta kerron niistä lisää myöhemmin. Suurella talolla en tarkoita pelkästään tunnetuimpien merkkien taloja (kuten Moet Chandon, Piper jne.), vaan myös pienempiä tuottajia, jotka ovat kasvattaneet brändiään laajemmalle ainakin Ranskassa, jos ei ulkomailla asti ja joista huokuu tietynlainen "kaupallisuus" (vuosituotanto esim. noin parin miljoonan pullon luokkaa). Luokitteluni on hyvin löyhä ja perustuu lähinnä omiin mielikuviini, joten siihen kannattaa suhtautua varauksella.;)

Moetilla oli hienot puitteet Avenue de Champagnella. Matkan ensimmäinen samppanjalasillinen maistui erinomaisesti.;)


Lasillisten jälkeen kävelimme hetken Avenue de Champagnella, jonka varrella on useita suuria ja myös hieman tuntemattomampia samppanjataloja. Uudessa kaupungissa haastavinta on löytää kiva ravintola illallista varten. Olin bongannut Essi Avellanin kirjasta yhden suosituksen, mutta kyseinen paikka oli valitettavasti suljettu, joten päädyimme läheiseen ravintolaan. Ruoka oli ihan ok ja kohtuuhintaista, mutta palvelu aivan käsittämättömän hidasta. Kyse ei ollut pelkästään turistien huonosta kohtelusta, koska myös ranskalaiset näyttivät hieman hermostuvan hitaaseen palveluun. Noh, emme tästä niin välittäneet, vaan söimme annoksemme ja palasimme hotelliin nukkumaan pitkän päivän jälkeen.


Perjantaina palasimme Epernayn keskustaan iltapäivällä ja kävimme turistikierroksella Champagne de Castellane -linnassa, joka vaikutti olevan Mercier-talon lisäksi suosittu turistikohde (Mercierin kierros oli niin hintava, että jätimme sen väliin). Lähinnä halusimme tutustua viinintekoprosessiin sekä nähdä viinikellarit. Kierrokseen kuului myös lasi samppanjaa sekä vapaa tutustuminen talon omaan samppanjamuseoon ja linnan torniin, josta avautui upeat näkymät kaupungin yli. Tällainen turistikierros voi tuntua hieman kornilta, jos oikeasti tietää jo valmiiksi paljon samppanjasta ja sen tekoprosessista, mutta itselleni se oli oiva tilaisuus kerrata faktoja.



Nolottaa hieman myöntää, että vaikka sulhaseni on harrastanut samppanjoita jo jonkin aikaa, itse perehdyin juoman valmistukseen vasta ajomatkalla lukemalla Essi Avellanin Matka Champagneen -kirjaa (tietämättömyyteni ei tosin ole aikaisemminkaan estänyt minua juomasta samppanjaa ;)). Kyseinen teos on selkokielinen ja oiva apu amatöörille, joka haluaa vakuuttaa samppanjatilalliset siitä, että oikeasti tietää jotain heidän tuotteestaan.;) Ei minua kyllä kukaan matkan aikana tentannut, mutta mielestäni oli todella hyödyllistä tietää perusasiat eri samppanjatyyleistä ja valmistusprosessista. Oli hieno tunne, kun oikeasti ymmärsi, mistä puhuttiin.

Ajomatkoilla oli aikaa opiskella.


Tieto lisää myös kriittisyyttä. Castellanen kierroksen opas mm. väitti, että samppanjaa ei pullon ostamisen jälkeen kannata kypsyttää, koska se ei siitä parane... Tämä saattaa olla suurempien samppanjatalojen keino saada kuluttajat juomaan viininsä nopeammin ja ostamaan uutta. Mene ja tiedä, mutta ainakin Essin kirjasta jäi sellainen mielikuva, että jopa ns. luksussamppanjoita myydään usein liian nuorina ja niitä nimenomaan kannattaisi kypsyttää vielä joitakin vuosia.

Lauantaina meillä oli parempi tuuri illallispaikan suhteen päädyttyämme jälleen Essin suosituksesta La Table Kobus -nimiseen tunnelmalliseen ravintolaan. Vaikka ruoka ei ollutkaan pääosassa matkamme aikana (söimme mm. pitsaa, sushia ja mäkkiruokaa), oli silti ihanaa päästä edes kerran nauttimaan ranskalaisista herkuista. Epernayn keskustan kahviloista sai myös aivan mahtavia aamiaisia, samppanjan kera tietysti.;)



Sunnuntai-iltapäivän vietimme jälleen Avenue de Champagnella käyden läpi joitakin taloja, jotka olivat auki myös viikonloppuna (kuten Paul-Etienne Saint Germain, Collard-Picard ja A. Bergére). Epernayn keskustan samppanjataloihin on helppo mennä turistina, koska kaupungissa on totuttu suuriin turistimääriin. Toisaalta joissain paikoissa tuntui olevan hieman liian liukuhihnameininki, eikä heillä näyttänyt olevan aikaa keskustella viineistä syvällisemmin. Annokset olivat myös mielestäni toisinaan liian suuria maisteluun. Tämä johtuu varmasti siitä, että useimmat turistit haluavat vain sitä edullista samppanjaa, eivätkä välttämättä ole kiinnostuneita viinin ominaisuuksista. Eräässä paikassa saimme hieman ihmetystä osaksemme, kun mieheni pyysi sylkyastiaa. Ei varmasti ollut kovin yleistä. ;D


Epernaystä jäi kokonaisuudessaan hyvä mielikuva, vaikka keskityimmekin enemmän lähiympäristön kyliin. Kaupunki vaikutti erittäin rauhalliselta myös viikonloppuiltaisin. Kaduilla tuli todella vähän ihmisiä vastaan ja kaupunki oli siisti sekä turvallisen oloinen. Tämä tosin voi johtua myös siitä, että lomakausi ei ollut vielä alkanut. Ihmettelimme hieman sitä, miten vähän "samppanjaraha" näkyi kaupungissa. Toki suurilla taloilla oli hulppeammat puitteet, mutta kaupungin yleiskuva oli miellyttävän maanläheinen. Toivottavasti saamme palata Epernayhin vielä jonain päivänä. Seuraavaksi esittelyvuorossa ovat viinirallimme varsinaiset kohteet eli Epernayn ympärillä sijaitsevat pienet samppanjakylät.