lauantai 28. helmikuuta 2015

Pää kylmänä

Pidän itseäni melko järkevänä, jalat maassa -tyyppisenä ihmisenä. Näin ollen itseänikin hieman hämmästyttää tämä innostukseni "häähömppää" kohtaan, mutta olen ajatellut, että sallittakoon minullekin edes yksi hieman epärationaalisempi kiinnostuksen kohde.;) Silti, koska olemme sulhaseni kanssa jo ehkäpä hieman keskimääräistä vanhempia naimisiin menijöitä (itse täytän 33 häävuonamme), niin luulen meidän suhtautuvan moniin asioihin hieman järkevämmin nyt kuin parikymppisinä. Muutenkin tuntuu siltä, että mitä enemmän hääsuunnittelut konkretisoituvat, sitä joustavammaksi olen muuttunut ja "ehdottomasti pakko saada -asenne" on pehmentynyt. Lähinnä yritän tässä viestittää sitä, että vaikka niistä omista häistään on haaveillut todella kauan ja on suunnitellut ne päässään viimeistä yksityiskohtaa myöten, niin tosipaikan tullen mieli voi muuttua. Aina ei ole kyse pakollisista (esimerkiksi budjetista johtuvista) kompromisseista, vaan tavallaan ideoiden kypsymisestä ja oman ajatusmaailman kehittymisestä. Ajattelinkin listata tähän sellaisia häihin liittyviä haaveita, joista olen luopunut joko niiden mahdottomuuden takia tai koska olen muuttanut mieltäni. Joukossa on myös asioita, joihin olen ehkä aina suhtautunut hieman välinpitämättömämmin kuin keskivertomorsian. Koska olen vain ihminen, pidätän myös oikeuden muuttaa mieltäni vielä uudestaan. ;)

 Tiedän, että nämä Keep calm -kuvat ovat so last season, mutta sopi vaan niin hyvin tähän aiheeseen (Kuva: Etsy.com).

  • Kirkkohäistä luopuminen. Nuorempana olisin varmasti pitänyt kiinni päätöksestä mennä kirkossa naimisiin, koska "niin vaan kuuluu tehdä".
  • Häämekko. Mekon hankintaan ei omalla kohdallani liity suurta tunnelatausta. Haluan käydä ystävieni kanssa sovittelemassa mekkoja, mutta lopullisen hankinnan voisin hyvin tehdä vaikka yksin kotikoneeltani.
  • Kaikki ylimääräinen tilpehööri ja sen askartelu. Haluaisin selvitä häistämme ostamalla mahdollisimman vähän ylimääräistä tavaraa ja rekvisiittaa. Monelle morsiamelle tämän tilpehöörin hankkiminen sekä omiin häihin askartelu ovat varmasti todella mieluinen osa häävalmisteluja.
  • Siniset, lainatut ja mitä niitä nyt on. En ajatellut tarvitsevani näitä.
  • Hääbändi. Joskus vielä ajattelin, että bändi on ihan ehdoton häissä, mutta nykyään dj vaikuttaa fiksummalta valinnalta.
  • Dokumentaarinen hääkuvaus. Ihastelen muiden blogeissa dokumentaarisen kuvauksen tuloksia, mutta luulenpa, että en itse halua stressata siitä, että näyttäisin jollain tasolla valokuvaukselliselta heti aamusta alkaen.
  • Purjevene. Tämän voisi kuvitella kuuluvan kategoriaan "villeimmissä haaveissani", mutta ihan tosissamme joskus mietittiin, että haluaisimme karauttaa juhlapaikalle purjeveneellä.  
  • Juhlateltta. Alkujaan suunnittelin, että teltassa tarjoiltaisiin cocktailpalat ja kuohuvat heti vihkimisen jälkeen ja illalla teltassa voisi myös tanssahdella. Koska meille tulee syyshäät ja juhlapaikalle ei todennäköisesti mahdu telttaa, jouduin luopumaan tästä haaveesta.
  • Villeroy and Bochin New Wave -astiat kattaukseen. Hei camoon, emme ole miljonäärejä.;) Olen kuitenkin melko tarkka siitä, millaiset astiat kattaukseemme tulee, joten saatamme vuokrata ne erikseen.
  • Kullanväriset aterimet (ks. edellinen kohta ;)) 
  • Ilotulitus häihin. Olisihan se ihana, mutta niin paljon rahaa palaisi savuna ilmaan...

Toisinaan toivoisin pystyväni suhtautumaan asioihin hieman enemmän tunteella, eikä aina vaan järjellä. Uskon kuitenkin, että se lapsenomainen innostus taas löytyy, kun päästään suunnitelmista toteutukseen, ja kenties löydän vielä itsestäni sen pienen prinsessan/askartelijan/bridezillan. ;)

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Stuff and things

Tikusta asiaa. Häärintamalla ei ole tapahtunut mitään mullistavaa, joten hääaiheiset postausaiheet tuntuvat olevan hieman vähissä. Juhlapaikasta on tulossa juttua sitten, kun saadaan vielä lopullisesti varattua kyseinen paikka. Klaus K:n hääkenraalista kerron kokemuksia tapahtuman jälkeen maaliskuussa. Onko jotain, mistä te erityisesti haluaisitte kuulla? 

Mutta hei, uusi kausi Satuhäitä alkoi maanantaina! Katsoin ensimmäistä jaksoa eilen sivusilmällä tietokoneeltani miehen tuijottaessa Top gearia telkusta. Täytyy myöntää, että en tunnistanut kuin yhden näistä "Mitä heille nykyään kuuluu -pariskunnista". En siis ilmeisesti ole seurannut Satuhäitä tarpeeksi intensiivisesti.;) Mielestäni tuo ensimmäinen jakso oli ihan asiallinen. Kaikki ohjelmaan valitut pariskunnat olivat vielä naimisissa ja heidän elonsa vaikutti ihan tasaiselta. Saa nähdä, jatkuuko siistimpi linja vielä seuraavissa tuotantokauden jaksoissa.

Olen seurannut myös Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa, vaikka alunperin ohjelman mainoksen nähtyäni olin konseptista aika kauhuissani. Toteutus on onneksi ollut yleisestä tosi-tv -genrestä poikkeava ja kaikki ohjelmaan osallistuneet vaikuttavat ihan fiksuilta ja tasapainoisilta tyypeiltä. Eniten pidän ohjelmassa esitettävistä parisuhdeasiantuntijoiden neuvoista ja lausunnoista. Silti on hieman kritisoitava sitä, että yhteiskunnassamme oli pitkään ilmeisesti hyväksyttävämpää vihkiä kaksi toisilleen täysin tuntematonta ihmistä televisiossa kuin, että kaksi pitkässä parisuhteessa olevaa saman sukupuolen edustajaa solmisivat avioliiton rakkaudesta toisiaan kohtaan. Tekopyhyyttä on monenlaista...

Mutta se siitä paasaamisesta. ;) Milloinkohan muuten tämä tosi-tv -buumi alkaa vihdoin hiipua (vai ikinä)? En katso kovinkaan paljon telkkua, mutta silloin kun haluaisi rentoutua tv:n äärellä, niin tarjonta on luokkaa: "Beverly Hillsin botox-rouvat", "Äijät tuunaa autoja", "Rekkakuskit jossain vaarallisissa tilanteissa", joku niistä sadasta kokkiohjelmasta (joka kanavalta ja yhtä aikaa) tai "Ylihintaiset varastot täynnä vanhaa rojua". Jotenkin tuntuu siltä, että meidän katsojien älykkyyttä hieman aliarvioidaan... Toki viime vuosina on tehty myös huikean laadukkaita tv-sarjoja. Meidän lempisarjoihin lukeutuvat mm. Breaking bad (Tietenkin, voiko mikään sarja ikinä ylittää Breaking badiä?), How I met your mother, The big bang theory, The walking dead ja Game of thrones. 

Viime aikoina minua ovat ilahduttaneet blogini saamat uudet lukijat. Tervetuloa! Yritän tässä lähiaikoina lisätä lukijat-gadgetin sekä luoda blogilleni oman sähköpostiosoitteen, jonka välityksellä voi esimerkiksi lähettää minulle kysymyksiä tai kommentteja, joita ei halua jättää kommenttiboksiin. Seuraavaksi ehkä taas hieman vahvemmalla punaisella langalla varustettua tekstiä. Stay tuned!

maanantai 23. helmikuuta 2015

Itkuvirsiä vai ilolauluja?

Eräs kaverini, johon tutustuin opiskeluaikana, laulaa kuorossa. Kysyinkin häneltä "ihan vain ohimennen", voisiko hän tulla parin muun kuorolaisen kanssa laulamaan häihimme, ja hän lupautui ainakin alustavasti. Ajattelin, että he voisivat esiintyä vihkimisen jälkeen ja kenties myös illallisen aikana (jolloin tietysti tarjoaisimme heille myös illallisen). Suunnittelin alun perin Stellan Häävalssia vihkimisen jälkeen esitettäväksi, mutta olen viime aikoina miettinyt, pitäisikö sittenkin valita joku iloisempi biisi. Itse olen luonteeltani hieman melankolisuuteen taipuvainen, mutta luulen, että sulhanen ei välttämättä arvosta "itkuvirsiä" yhtä paljon.:D Jokin kaunis suomalainen kappale, joka on tarpeeksi herkkä, mutta kuitenkin positiivisella sävyllä, olisi siis hakusessa. Johanna Kurkelalla on kauniita kappaleita, mutta ne ovat mielestäni jo hieman loppuun kulutettuja häämusiikkina. Jotenkin en myöskään tunnista itseäni määritelmästä "kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa" (varsinkaan heti aamusta ;)). ;D Esimerkiksi Pariisin kevään Kesäyö on mielestäni todella kaunis kappale, mutta en tiedä, sopiiko sitten kuinka hyvin syyshäihin.

Koska meitä ei vihitä kirkossa, pystymme päättämään musiikista täysin vapaasti. Tiedän tapauksia, joissa hääpari ei ole saanut kuulla toivomaansa kappaletta kirkossa, sen "maallisuuden" takia. En minäkään mitään Bad touchia soittaisi saapumismusiikkina (voisi muuten kuulostaa aika jänskältä uruilla soitettuna), mutta mielestäni kirkossa voisi hyvän maun rajoissa esittää myös muuta musiikkia kuin virsiä (kuten papista riippuen usein onkin mahdollista).

Maailma on täynnä kaunista musiikkia, mutta silloin kun pitäisi löytää omiin häihinsä sopivat biisit, niin ei tule mitään mieleen. Minulla on itse asiassa kännykän ja ipadin muistiinpanoissa häämusiikkilistat. Näin voin helposti lisätä kivan biisin muistiin heti sen kuullessani, koska muuten se varmasti unohtuu. Mutta on tuo Stellan häävalssi vaan niin kaunis, varmasti aiheuttaisi liikuttumista ainakin morsiamessa.:)

lauantai 21. helmikuuta 2015

Illan aivot narikkaan -elokuva: Morsianten sota

Ajattelin vinkata teille tänään klo 21 nelosella esitettävästä Morsianten sota -elokuvasta. Itse olen kyseisen elokuvan nähnyt jo kertaalleen, mutta ajattelin silti katsoa sitä ainakin sivusilmällä. Eihän tuo mikään Oscar-ehdokkuuksia kahminut indie-elokuva ole, mutta ihan hauska ja hyväntuulinen. Lisäksi Anne Hathaway on yksi lempinäyttelijöistäni. Hän on mielestäni persoonallisen näköinen ja hänellä on siisti julkisuuskuva. En ole ikinä juurikaan fanittanut julkkiksia, mutta esimerkiksi Uma Thurman, Jennifer Aniston sekä Sigourney Weaver kuuluvat suosikkeihini naisnäyttelijöistä. Uma ja Sigourney ovat tehneet vaikutuksen varsinkin vahvoilla naissankarirooleillaan (olihan se Anne Hathawayn kissanainenkin aika kova).

Viime lauantaina ennen kaupunkiin lähtöä, telkku sattui olemaan auki ja siellä pyöri juuri Confetti-niminen elokuva. Tämä leffa vaikutti oikeasti hauskalta ja ehkä vähän normaalia laadukkaammalta hääleffalta. Pitää ehdottomasti katsoa tuo joskus kokonaan.

Olemme tänään siivonneet ahkerasti koko aamupäivän. Lounaan jälkeen ajattelin käväistä vielä kaupoissa sekä salilla (piti käydä eilen, mutta en jaksanut). Valitettavasti en voi toivottaa aurinkoista viikonloppua, koska ainakin täällä taivas on ollut harmaa jo monta päivää, mutta onpahan ainakin plussa-asteita. Jospa se kevät sieltä vielä tulisi. 

Kuva: Wikipedia

torstai 19. helmikuuta 2015

Kutsusuo

Yksi tämän vuoden aikana hoidettavista asioista, jota olen hieman vältellyt sen työläyden takia, on save the date -korttien sekä kutsujen tyylin päättäminen (ja korttien tilaaminen). Kutsuillahan ei olisi vielä mikään kiire, mutta jos haluan niiden olevan samaa tyyliä save the date -korttien kanssa, niin olisi hyvä hankkia molemmat samalta toimittajalta ja samasta mallistosta. Mieluiten tilaisin kaikki kortit suomalaiselta toimittajalta, mutta valikoima tuntuu olevan melko suppea. Esimerkiksi now and forever -sivuston valikoimista ei tunnu löytyvän sopivan yksinkertaista ja oikeaa värimaailmaa edustavaa mallia. Haluaisin kutsujen olevan hyvin yksinkertaiset ja tyylikkäät; ei sydämiä, ei blingiä eikä koristeellisia kuvioita. Suomalaisilla sivustoilla perinteisemmät kutsukortit vaaleanpunaisine sydämineen ja kukkakuvioineen näyttävät olevan edelleen hyvin edustettuina. Ei niissäkään mitään vikaa ole, mutta omaan luonteeseeni ei vaan oikein istu yltiöromanttiset ja tyttömäiset designit. ;)

Näiden kutsujen fontti ei ole täysin mieluinen ja kaipaisin hieman enemmän värejä, mutta malli on sopivan yksinkertainen (kuva: Etsy).

Wedding paper divas -nettikaupasta löytyisi enemmän omaan makuuni sopivia vaihtoehtoja, mutta heilläkään ei ole valikoimassa sitä värisävyä, jota haen takaa. Etsyltä löytyy myös erittäin paljon varteenotettavia vaihtoehtoja ja osan korteista voi myös printata itse/lähettää painotaloon tulostettaviksi.

Oi, riikinkukon sulkia! Ehkä ei kuitenkaan meille, mutta hienot ovat silti (kuva: Etsy). 

En siis todellakaan ole vielä perehtynyt tähän kutsuasiaan tarpeeksi hyvin ja varmasti löytyy vielä lisää vaihtoehtoja, mutta päällimmäinen fiilis tällä hetkellä on se, että tästä voi tulla vielä aikamoinen suo. Onneksi tässä on vielä lähes koko vuosi aikaa löytää perfektionistia miellyttävät vaihtoehdot, jos siis pysymme alkuperäisessä suunnitelmassa ja lähetämme save the date -kortit joulukorttien ohessa.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Sittenkin pinkkiä?

Viikonlopun aurinkoisen kelin innoittamana vaihdoin kotiin kesäisempiä tekstiilejä. Jossain mielenhäiriössä (kenties ystävänpäivän innoittamana) päädyin lisäämään sisustukseemme kirkasta pinkkiä. Kaikki minut paremmin tuntevat tietävät, että en varsinaisesti ole luonteeltani mikään väri-ilottelija. Kotimme on hyvin vaalean sävyinen ja rohkein veto vähään aikaan on ollut lisätä beigeä ja kuparia harmaan, mustan sekä valkoisen joukkoon. Saa nähdä, miten kauan menee ennen kuin palaan taas hillitympiin väreihin. Tosin, mielestäni vaalean sisustuksen etu on juuri siinä, että on helppo lisätä oikeastaan mitä tahansa tehosteväriä (esimerkiksi koristetyynyjen muodossa) ilman, että ne riitelevät muun sisustuksen kanssa.

Tuo värikäs koristetyyny on peruja innostuksestani graafisiin kuoseihin. Nykyään se on omaan silmääni ehkä hieman liian lastenhuonemainen. Haluaisin tilalle pari puuteriroosan sävyistä tyynyä. Olen harkinnut roosaa myös yhdeksi teemaväriksi häihimme. En haluaisi luoda liian prinsessamaista vaikutelmaa, mutta pieni annos vaaleata pinkkiä voisi olla kiva lisä esimerkiksi hääillallisen kattaukseen tai karkkibuffan piristykseksi. Tumma fuksia taitaa olla edelleen melko suosittu teemaväri häissä. Katsoin tuossa yhtenä päivänä Neljät häät Amerikassa -jakson, jossa koko juhlatila oli valaistu fuksiansävyisillä valoilla. :D



Meillä on muuten tällä hetkellä myös vaaleanpunainen aluslakana sängyssämme johtuen yhdistelmästä valkoinen lakana + tummanpunainen lakana samassa pesukoneessa. Oi kuinka romanttista! ;)

P.S. Huomaattekos muuten, miten hienoja kollaaseja olen opetellut tekemään?;) Käytän ilmaista picmonkey-ohjelmaa, joka vaikuttaa ihan pätevältä ja mikä parasta, helppokäyttöiseltä.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Lovers and friends

Ah, ystävänpäivä, tuo vuoden romanttisin ajankohta.;) Ensimmäisenä yhteisenä ystävänpäivänä kävimme mieheni kanssa elokuvissa katsomassa Pikku kananen -leffan. Muistan, että olin kyseisenä aamuna valinnut korviini sellaiset roikkuvat Kalevala-henkiset sydänkorvikset ja, että sain mieheltäni lahjaksi punaisen, sydämen muotoisen koristetyynyn.:) Mielestäni puolisoiden tulisi olla myös hyviä ystäviä keskenään. Puoliso ei voi olla se vihollinen numero 1, jonka kanssa väännetään kättä joka asiassa, vaan paras ystävä, jonka kanssa voi puhua lähes mistä tahansa ja jolta saa tukea vaikeissa tilanteissa. Toki puolison kanssa myös kinastellaan, aivan kuten myös ystävien kesken voi tulla erimielisyyksiä, mutta pääasia on, että loppupeleissä pidetään aina toistemme puolia ja kunnioitetaan myös eriäviä mielipiteitä.  

Meillä oli ystävieni kanssa pitkään tapana järjestää ystävänpäivätapaaminen jonkun kotona. Dress code oli aina jotain punaista tai pinkkiä.:) Tuo oli todella kiva perinne, harmi että se on aika totaalisesti jäänyt nyt unholaan kun kaikilla on omat kiireensä ja asutaankin nykyään niin eri puolilla Suomea/maailmaa. Itselläni olisi paljon parannettavaa yhteydenpidossa ystäviini. Olen todella huono pitämään yhteyttä. Tämä johtuu varmaankin siitä, että en haluaisi häiritä ihmisiä huonolla hetkellä ja ajattelen, että en voi soittaa vain kysyäkseni kuulumisia, vaan aina pitäisi olla myös jotain oikeata asiaa. Ihan typerää.


























Me juhlistamme tänä vuonna ystävänpäivää illallisella ravintola Lungissa. Viime vuonna vietimme kyseistä päivää hieman pienimuotoisemmin hakemalla Arnoldsista parit sydändonitsit.


































Menevätköhän jotkut parantumattomat romantikot jopa naimisiin ystävänpäivänä...? Hyvää ystispäivää varsinkin kaikille ihanille ja niin tärkeille ystävilleni!

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Miss Murphy was here

Minulle on jäänyt oikeastaan ainoastaan yksistä häistä, joissa olen ollut vieraana, kunnollinen muistikuva häiden vieraskirjasta. Kaikki vieraat ottivat itsestään kuvan polaroidkameralla ja olisiko kuvan yhteyteen kirjoitettu myös jonkinlainen tervehdys. Tämä oli mielestäni todella kekseliäs ja ainakin siihen aikaan myös aika uusi ja uniikki tapa rakentaa vieraskirja. Polaroidkamerat ovat ilmeisesti melko kalliita, mutta ajattelin, että saman idean voisi toteuttaa myös nykyteknologian keinoin. Periaatteessa tähän ei tarvittaisi muuta kuin nykyajan vitsaus, selfiekeppi, sekä esimerkiksi ipad, joka meiltä jo löytyy (Sopiihan ipad selfiekeppiin?). Haluaisin pitää homman melko yksinkertaisena, joten en ehkä lähtisi printtaamaan kuvia juhlapaikalla. Sen sijaan voisi hankkia tavallisen valokuva-albumin, johon olisi selkeästi merkitty kuvien paikat ja alle tilaa tekstille. Jokainen vieras kirjoittaisi tervehdyksensä albumiin ja kuvat lisättäisiin myöhemmin. Olen hieman kyllästynyt ajatukseen photoboothista, koska ne tuntuvat olevan nyt niin pinnalla (tosin en ole sellaista vielä itse päässyt testaamaan), mutta jotain pientä rekvisiittaa toki voisi hankkia valokuvauspaikalle. Esimerkiksi tyhjät valokuvakehykset kasvojen ympärillä voisi olla kiva lisä kuviin.

       Kuva täältä

        Kuva täältä

Itse en oikein perusta hassunhauskoista avioliitto-ohjeista, joita vieraat yrittävät väkipakolla keksiä lopputuloksena se, että vieraskirjasta löytyy kolmekymmentä "vaimo on aina oikeassa -vitsiä". Mieluummin annan vieraille ihan vapaat kädet tervehdyksen suhteen. Kuvat olisivat vieraskirjassa muutenkin se pääasia ja vieraiden itse omalla käsialallaan kirjoittamat viestit kruunaisivat kokonaisuuden. 

            Kuva: etsy.com

Toisaalta, homman voi hoitaa myös todella yksinkertaisesti, mutta silti tyylikkäästi, pyytämällä vieraita kirjoittamaan nimensä julisteeseen, johon on sommiteltu kauniilla fontilla hääparin nimet ja/tai nimien alkukirjaimet sekä hääpäivä. Tällöin "vieraskirjaa" voisi ihailla päivittäin kotinsa seinällä sen sijaan, että se pölyyntyisi kirjahyllyssä.

Kummalle näistä kahdesta ideasta sinä antaisit äänesi vai onko molempi sittenkin parempi?

maanantai 9. helmikuuta 2015

Budjettia, päätöksiä ja virtapiikkejä

Noniin, nyt asiat ovat alkaneet edistymään hieman vauhdikkaammin häiden saralla. Ensin saimme vihdoinkin varmistettua juhlapaikan ja viikonloppuna ilmeisesti päätimme jopa hääpäivämme. Eli menemme näillä näkymin naimisiin 3.9.2016 (pidätämme oikeuden muutoksiin). Tuo ajankohta olisi siinäkin mielessä passeli, että tapasimme mieheni kanssa 3.12. eli vuosipäivämme olisi tasan kolme kuukautta häiden jälkeen. Näitä tärkeitä päivämääriä on sitten myöhemmin helpompi muistaa, kun edes päivä on sama.;) Häiden ajankohta tuli puheeksi, koska mieheni oli kysynyt erästä tuttua valokuvaajaa häihimme ja hänellä oli jo aika moni viikonloppu varattuna vuodelta 2016. Ehdotin sitten miehelleni syyskuun alkua, eikä hänellä ollut mitään sitä vastaankaan. Ruskaa tuolloin ei tietysti vielä ole, mutta koska emme muutenkaan ole suunnittelemassa perinteisiä syyshäitä, joiden teemaväreissä toistuisivat syksyn sävyt, niin en usko tuon haittaavan. Minulle pääasia on se, että luonto olisi vielä kaunis, mutta ei olisi liian helteistä.

Innostuin asioiden etenemisestä niin paljon, että sain samassa rysäyksessä myös häidemme budjetin lähes valmiiksi. Se on nyt ainakin täysin varmaa, että häämatkaa emme saa mahdutettua budjettiin. Yritämme pysyä 10 000 euron budjetissa, mutta tonni tai pari lisää ei olisi katastrofi. Vieraita meille tulee näillä näkymin alle 60. On kyllä aika vaikeata arvioida budjetin muodostavien kulujen todellista suuruutta. Toivon, että olen arvioinut yläkanttiin, jotta ei tulisi ikäviä yllätyksiä.

Sain myös vahvistuksen Klaus K:n hääkenraalitapahtumaan ilmoittautumisesta, joten seuraava hääaiheinen tapahtuma olisi sitten maaliskuussa (jei!). Kuvituksena neilikkakimppu, jonka sain hyvitykseksi "viikonlopputyöleskeydestäni". Siis oli ihan todella rankkaa juoda valkoviiniä yksin, käydä IKEA:ssa shoppailemassa ja tuijottaa telkkua aivottomana.;) No ei, tottakai puolisoaan kaipaa jakamaan arkea ja juttukaveriksi.:) Neilikoista minulle tulee aina mieleen se Sinkkuelämää-jakso, jossa Charlotte tuomitsee neilikat täytekukiksi, joita miehen ei missään nimessä tule ostaa naiselle. Olen niin eri mieltä; neilikat ovat paitsi kauniita, myös aivan käsittämättömän kestäviä kukkia.  

BTW, maailmankaikkeus selvästikin vastustaa yritystäni syödä terveellisemmin (josta kerroin Eat your vegetables -postauksessa). Yrittäessäni valmistaa jälleen superterveellistä smoothieta, sulakkeet paloivat. Tehosekoitin oli jo pitkään vedellyt viimeisiään, joten ajattelin sen nyt sökähtäneen luonnollisista syistä ja aiheuttaneen virtapiikin. Viimeistelin smoothieni sauvasekoittimella ja vasta kun sain pari isoa muovin palasta suuhuni, ymmärsin, mitä oikeasti oli tapahtunut. Vempele oli hedelmien lisäksi silpunnut terän ja koneiston välissä olevan muovitiivisteen sillä seurauksella, että smoothieni oli ilmeisesti valunut koko koneen läpi. Todella turvallista, hyvä ettei käynyt huonommin... Onneksi on olemassa sulakkeet ja vikavirtasuoja. Turvallisempaa alkavaa viikkoa itse kullekin!

perjantai 6. helmikuuta 2015

Rankka päivä

Tulin vaan kertomaan, että ensimmäinen konkreettinen askel kohti häitämme on otettu; meillä on juhlapaikka. Kerron paikasta lisää myöhemmin. Seuraavaksi pitäisi varmaan päättää häiden ajankohta. Moni varmaankin nyt ihmettelee, miten meillä voi olla hääpaikka varattuna, jos emme tiedä edes hääpäivää (pers edellä puuhun jne.). Noh, virallista varausta emme olekaan tehneet, mutta koska varaamme juhlapaikan sukulaisen kautta, saamme vähän enemmän joustoa. Juhlat.fi -palveluun valitsemani päivä (3.9.16) on alkanut tuntua sopivalta ajankohdalta. Syyskuun alussa olisi ehkä vielä melko lämmintä, mutta (kuten ystäväni huomautti) ei enää niin paljon ampiaisia kuin elokuussa. ;)

Tänään on ollut aika raskas päivä. Tällaisen tavistallaajan elämässä ei varmasti ole kovin montaa henkisesti yhtä rasittavaa tapahtumaa kuin työhaastattelut. Tai ehkä joillekin nekin ovat ihan walk in the park, mutta itse en valitettavasti kuulu tähän ihmisryhmään. ;) Mies on töissä yömyöhään, joten ostin itselleni yhden naisen valkkaripullon (0,375 l) ja uunissa paistuu matalalämpökypsennetty lohi. Huomenna miehen työt jatkuvat ja minä suuntaan shoppailemaan sukulaisnaisten kanssa (sano I, sano K, sano E, sano A!) ;) Ostoslistalla ainakin uusi lamppu keittiöön sekä henkareita. Samalla voisi myös katsastaa IKEAn maljakko- ja kynttilävalikoiman hääkattausta silmällä pitäen.

Palauttavaa ja voimaannuttavaa (aika hirveä sana btw ;)) viikonloppua kanssamorsiamet, frendit ja ketä muita siellä onkaan.:) Tämä biisi toimii ainakin mulla tiukoissa tilanteissa itsetunnon kohentajana:

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Eat your vegetables

Tulevat morsiamet alkavat usein kiinnittää enemmän huomiota omaan ulkonäköönsä sen "elämän tärkeimmän päivän" lähestyessä. Useasti kait taustalla on halu näyttää mahdollisimman hyvältä hääpuvussa, mutta nykynainen kyllä tiedostaa ruokavalion vaikuttavan elopainon lisäksi myös kokonaisvaltaisesti oloon sekä ulkonäköön. Itseäni on aina pikkaisen ärsyttänyt lukea, kuinka monet bloggaajat surauttavat vähintään kerran päivässä itselleen terveellisen vihersmoothien trendikkäistä vihanneksista sekä superfoodista. Tiedän ärsyyntyväni sen takia, koska tunnen syyllisyyttä siitä, etten itse jaksa nähdä vaivaa terveellisemmän ruokavalion eteen. Totta puhuakseni olen todella laiska syömään varsinkin hedelmiä ja marjoja. Vihanneksia tulee kyllä syötyä mm. salaateissa, pastakastikkeissa, uunijuuresten muodossa sekä sosekeittoina. Hedelmiä ja pähkinöitä nautin usein aamiaisella turkkilaisen jogurtin kanssa. Silti olisi vielä paljon petrattavaa. Varsinkin opiskeluaikana yksin asuessani söin paljon eineksiä. Eipä tuolloin tarvinnut vielä murehtia ruokavalion vaikutuksista esimerkiksi ikääntymiseen. Minulla ei ole ikinä ollut tarvetta laihduttaa, joten olen havahtunut terveellisen ruokavalion merkitykseen vasta näin vanhemmalla iällä.

Tänään siis otin itseäni niskasta kiinni ja valmistin vihersmoothien hedelmistä ja ah niin trendikkäästä lehtikaalista. Smoothieeni tuli puolikas avokado, viinirypäleitä, yksi appelsiini, lehtikaalia ja hieman persiljaa. Koska en todellakaan pärjää pelkällä vihannessoseella lounaaseen asti, lisäsin joukkoon myös reilusti turkkilaista jogurttia.

 
Tekeleeni maku oli itse asiassa aika kivan mieto. Kaali ja persilja eivät juuri maistuneet läpi, mutta makeutta olisi voinut olla hieman enemmän (esimerkiksi mansikoista). Smoothieni nautin cappuccinon kanssa, jonka valmistin täysmaitoon, joten jos kaloreita haluaa laskea, niin aamiaiseni ei varmasti ollut sieltä kevyimmästä päästä (jogurtissa rasvaa 10 %). ;)



Tiedän, etten tule valmistamaan näitä vitamiinipommeja joka päivä, mutta ei se haittaa. Olen sitä mieltä, että jos ottaa liikaa stressiä mistä tahansa tavoitteesta, voi olla varma, että epäonnistuu. Itselläni on vaan usein liian "kaikki tai ei mitään -asenne". Pitäisi oppia olemaan armollisempi itseään kohtaan. Vaikka hedelmiä ja kasviksia pitäisi nauttia se puoli kiloa päivässä, niin on ihan ok jos jonain päivänä syöt edes sen yhden omenan. Muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa, ei yhdessä yössä. 

Sitä paitsi, voimme syyttää ihmisen evoluution hitautta siitä, että hamppari maistuu meille paremmin kuin porkkana.;) Kun esi-isämme oppivat kypsentämään ruokansa, energian saanti helpottui huomattavasti, mikä mahdollisti aivojen koon kasvun ja loppujen lopuksi sen, että minä istun tässä kirjoittamassa tätä postausta. Korkeaenergisen ja helposti hyödynnettävän ravinnon käyttäminen on ollut ihmiselle niin suuri etu, että emme ole vielä ehtineet kehittyä eteenpäin, vaikka elämmekin nykyään yltäkylläisyydessä. Aivomme kehottavat meitä vieläkin syömään paljon korkeaenergistä (sokeri, rasva) ravintoa pahan päivän varalle. Jos vaihtoehtoina ovat raaka porkkana, jossa on vain vähän energiaa ja jonka hyödyntäminen on työlästä ruoansulatuksellemme tai voisilmäpulla, joka on helposti muunnettavissa solujen energiaksi ja vararavinnoksi, niin on aika selvä peli, kumman aivomme valitsevat. Onneksi olemme myös erittäin oppimiskykyisiä olentoja. Ei tarvita kuin tarpeeksi paljon toistoja ja joitakin uusia hermoyhteyksiä, niin johan se salaatti alkaa maistua (tähän päättyi Miss Murphyn oppitunti ihmisen biologiasta, lähteet: lukuisat dokumentit).;) 

Älkäämme siis ottako liikaa paineita, vaan iloitaan jokaisesta pienestäkin oikeaan suuntaan otetusta askeleesta ja muistetaan myös herkutella. Elämä on liian lyhyt pelkän lehtikaalin ja goji-marjojen syömiseen.;) 

tiistai 3. helmikuuta 2015

juhlat.fi (for dummies)

Tutustuin Mennään naimisiin -messuilla uuteen juhlat.fi -palveluun, joka on täysin uudenlainen väline juhlien suunnitteluun. Kerron seuraavaksi hieman omia kokemuksiani palvelun käytöstä. Ottakaa huomioon, että ne vaikeudet mitä itse kohtasin palvelua käyttäessäni, voivat hyvin johtua myös siitä, että en todellakaan ole mikään tekniikan ihmelapsi. Kaikki kritiikkini ei siis välttämättä ole aiheellista, vaan voi johtua myös omasta osaamattomuudestani. Tämän palvelun käytön oppii kyllä ihan itsekin kokeilemalla, mutta siltä varalta, että joku törmää samoihin ongelmiin (tai on yhtä dummy tietotekniikan kanssa kuin minä ;)), niin tässä muutamia vinkkejä.

Yritin ensin rekisteröityä facebook-tunnuksillani, mikä pitäisi olla palvelussa mahdollista, mutta se ei tällä kertaa onnistunut. Manuaalisen rekisteröitymisen jälkeen valitsin juhlamalleista häät ja alakategorioista syyshäät. Häätyylejä olisi voinut suodattaa määrittämällä vierasmäärän ja suunnitteluajan, mutta alle 60 vieraalla ja yli vuoden suunnitteluaikataululla (ei ollut edes mahdollista valita yli 13 kk suunnitteluajaksi) ei löytynyt yksiäkään hääjuhlatemplaatteja.

Aloita suunnittelu -nappia painamalla pääsin varsinaiselle suunnittelusivustolle. Yritin jälleen vaihtaa häiden ajankohtaa, mutta ohjelma ei millään meinannut suostua uskomaan, että joku haluaisi käyttää yli 365 päivää häidensä suunnitteluun. :D Tässä vaiheessa jo hieman turhauduin koko hommaan, mutta päätin antaa sille vielä mahdollisuuden. Kysyin jopa apua sivuston chat-ohjelman kautta, minkä jälkeen tietysti onnistuin ihan itse vaihtamaan päivämäärän (asetuksista). En tiedä, mikä aikaisemmin mätti, teinkö jotain väärin vai oliko ohjelmassa jokin bugi... Chattiin lähetin viestiä sunnuntaina, joten en ihmetellyt, etten saanut vastausta. Vastausta ei kuitenkaan ole tullut vieläkään edes sähköpostiini, joten en ole ihan vakuuttunut tuon chatin hyödyllisyydestä.



Tehtävälistassa jokaisen tehtävän kohdalla pääsee vaihtamaan tehtävän tilan (onko hoidettu vai avoin), tehtävän nimen, tehtävään varatun budjetin, tehtävän ajankohdan (milloin on oltava valmis) sekä tehtävän jaon (tehtävän voi ilmeisesti jakaa esimerkiksi kaasolleen tai juhlajärjestäjälle sähköpostitse). Lisäksi jokaisen tehtävän kohdalle voi lisätä vapaamuotoisia kommentteja. Oikealla puolella näkyy lisäksi tehtävään sopivia tuotteita, ja voit jopa lähettää suoraan tarjouspyynnön tuotteen tarjoajalle. Tehtävälistaan voi luoda omia tehtäviä ja valmiiksi luotuja tehtäviä voi myös poistaa. 

Aloitin häidemme suunnittelun vieraslistasta. Palvelu lähettää jopa sähköiset kutsut puolestasi, jos lisäät jokaiselle vieraalle myös sähköpostiosoitteen. Koska meille tulee perinteiset kutsut, niin lisäsin listaan vain vieraiden nimet. Vieraslistaan pystyy kirjoittamaan myös vapaasti lisätietoja kunkin vieraan kohdalle (esim. onko hän sulhasen vai morsiamen puolelta). Lista järjestyy automaattisesti aakkosten mukaan, mikä on mielestäni hieman ärsyttävää, koska mieluummin järjestäisin vieraat esimerkiksi perheittäin ja pariskunnittain. Näin ainakin minun on helpompi huomata, jos joku oleellinen henkilö puuttuu listasta. Tilanne-valikosta voi kunkin vieraan kohdalla valita, onko hän osallistumassa häihin vai ei vai onko tilanne vielä avoin.

Budjetissa näkyy valmiina kaikki tehtävälistan tehtävät, joihin voi lisätä itse sopivan summan. Tehtäviä pystyy myös poistamaan ja lisäämään, mutta ota huomioon, että tehtävä poistuu myös koko tehtävälistaltasi jos poistat sen budjetista. Itse ainakin aluksi ajattelin, että poistan budjettilistasta kaiken sinne kuulumattoman (kuten "päätä hääpäivä" ja "valitse häävalssi"), mutta onneksi tajusin ajoissa, että ne poistuvat siis koko hääsuunnitelmasta.

Juhlat.fi -palvelussa voi lisäksi mm. suunnitella häiden ohjelman ja perustaa suunnittelutoimikunnan, mutta näihin ominaisuuksiin en ole vielä itse tutustunut tarkemmin. Eräs todella kiva ominaisuus on palvelun tarjoama ilmainen nettisivu omille juhlille. Tällä juhlasivulla voi tiedottaa vieraille juhlista ja mm. merkitä karttaan juhlien paikan.

Alun vaikeuksien jälkeen juhlat.fi oli mielestäni melko looginen ja helppokäyttöinen. Tosin oman tietokoneeni raskas ohjelmisto veti välillä aika solmuun, jolloin kaikki tekemäni muutokset eivät olleet tallentuneet. Vaikka olinkin jo ehtinyt ottaa käyttöön myös Meidän häät -palvelun työkalut, uskon siirtyväni kokonaan juhlat.fi -palveluun, jos nyt ei tule enempää teknisiä ongelmia vastaan.

P.S. Kuvassa näkyvä hääpäivämme saattaa hyvin vielä muuttua, koska emme ole vieläkään päättäneet häidemme lopullista ajankohtaa (hiljaa hyvä tulee vai miten se meni...).

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

You make me feel like, I´ve been locked out of heaven

Olimme viikonloppuna käymässä kotikaupungissani yhdistetyllä työ- ja huvimatkalla. Mies siis teki töitä ja minä makasin porukoiden sohvalla.;) Illalla kävimme vielä kahdestaan erään paikallisen sporttibaarin/keilahallin 1 v. synttäreillä. Tilaisuudessa esiintyi mies ja kitara -kokoonpanolla taitava brittinuorukainen. Hän veti mm. Daft punkin Get luckyn ja Bruno Marsin Locked out of Heavenin täysin akustisena, mikä oli mielestäni aika vaikuttavaa. Olipa todella kiva kuulla pitkästä aikaa livemusiikkia. Tuli sellainen fiilis, että pitäisi käydä useammin keikoilla. Jäin myös miettimään, mitä tuollaisen kokoonpanon buukkaaminen häihin kustantaisi. Vaikka olemmekin jo päätyneet dj:hin bändin sijasta, muutama kappale livenä voisi olla todella kiva lisä illan ohjelmatarjontaan. 

Keskustasta takaisin vanhempieni luokse ajaessamme kuuntelimme radiosta Ylex:n Parasta ennen -ohjelmaa, jossa soitettiin sopivasti jotain aikakaudelleen tyypillistä ysäribiisiä (olisikohan ollut jopa E-Roticia). Tuli ihan sellainen fiilis, että pitäisi kääntyä ympäri ja palata keskustaan ajamaan sitä kuuluisaa tiedättekyllämitä rallia (kaikki pikkukaupungissa nuoruutensa viettäneet ainakin tietävät).;) Kiva viikonloppu siis pian takana. Karvakamu jäi pienelle "talvilomalle" vanhempieni luokse. Hassua, kun ei ole sellaista pientä karvapalloa pyörimässä jaloissa ja vaatimassa kovaäänisesti ruokaa. :D Karvakamu viihtyy tosi hyvin vanhempieni luona, siellähän saa kissanminttua, possun sydäntä sekä kalkkunaleikkelettä joka päivä (toisin kun kotona) ja ulkoilumahdollisuudetkin ovat paremmat.

Tarkoituksena oli tehdä postaus, johon linkittäisin useampia musiikkivideoita kappaleista, joita haluaisin soitettavan häissämme, mutta blogger ei suostunut yhteistyöhön. Jatkan siis harjoittelua. Se olisi sitten jo helmikuu. Päivät ovat jo huomattavasti valoisampia ja itseäni koko talven vaivannut väsymys alkaa pikkuhiljaa väistymään. Ei muuta kun musat täysille ja hyvillä mielin kohti alkavaa viikkoa.:)