torstai 29. tammikuuta 2015

Rojua, rojua

Nyt mennään aihealueena aika kauas hääteemasta, mutta sain inspiraation kirjoittaa tästä aiheesta siivotessani vaatehuonetta. Äitini harrastaa eläkepäivien ratoksi minun ja siskoni vanhojen vaatteiden ym. tavaran myymistä kirpputoreilla. Olemme menossa viikonloppuna käymään vanhempieni luona, joten käytin tänään noin tunnin vaatehuoneen penkomiseen. Muuttaessamme tähän asuntoon yli kaksi vuotta sitten, kävin mielestäni todella tarkasti läpi koko omaisuutemme ja raahasimme varmasti säkeittäin tarpeetonta tavaraa sorttiasemalle, UFF:in laatikkoon sekä Hesyn kirppikselle. Tuo Hesyn kirppis on mielestäni todella hyvä paikka lahjoittaa hyväkuntoista, mutta itselle tarpeetonta tavaraa. Olemme myös vieneet paljon vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä kissatalon asukeille petitarpeiksi. Samaan paikkaan ovat päätyneet myös hyväkuntoiset lelut sekä avaamattomat ruokapaketit, joita hemmoteltu kotikissamme ei ole kelpuuttanut (Karvakamu on vähän nirso).

Kaikesta muuton yhteydessä tehdystä karsimisesta huolimatta sain jälleen kasaan pari kassillista myytävää tavaraa, eikä niiden joukossa juurikaan ole muuton jälkeen tehtyjä virheostoksia. Olen siis jälleen hillonnut kaapeissa pari vuotta tavaraa, jolla ei ole ollut itselleni mitään käyttöä. Tosin, tein myös yhden löydön. Mummoni vanha kristallisokerikko löytyi vaatehuoneen säilytyslaatikosta muun romun seasta. Kipossa oli ikivanhoja koristekiviä sekä kuivuneita terälehtiä ensimmäisestä ruususta, jonka mieheni minulle osti.:) Pesun jälkeen sokerikko toimii esimerkiksi kauniina tuikkukuppina.



Vaikka tykkään hankkiutua eroon tarpeettomasta tavarasta, koen suurta maailmantuskaa, jos joudun heittämään jotain käyttökelpoista roskiin. Tulee paljon parempi mieli, jos tavara saa edes mahdollisuuden löytää uuden kodin. Tosiasiahan silti on, että ennemmin tai myöhemmin se kynttilänjalka tai valokuvakehys päätyy kaatopaikalle, mutta poissa silmistä, poissa mielestä...

Mietinkin, mitä kaikkia kierrätysmahdollisuuksia pääkaupunkiseudulla onkaan, mitä en ole vielä tullut ajatelleeksi. Henkkamaukan vanhojen vaatteiden kierrätyssysteemi on mielestäni todella kiva, varsinkin kun heille saa tuoda myös rikkinäisiä vaatteita. Sitten on tietysti lähetystorit, kierrätyskeskukset ja perinteiset kirppikset, mutta onko vielä jotain muuta? Voisin yrittää sisäistää uudeksi periaatteeksi sen, että aina ostaessani jotain uutta, hankkiudun eroon jostain vanhasta. Ehkä tulisi sitten harkittua tarkemmin ostospäätöksiään, eikä vaatehuone pursuilisi materiaa. Tosin, varsinkin nykyaikana myytävien vaatteiden laadusta voisi paasata vaikka kuinka pitkään, mutta en mene nyt siihen.

Mutta siis miksi me omistamme ainakin kymmenen lähes käyttämätöntä kangaskassia, joista yhtäkään ei hyödynnetä esim. kauppakassina (niitäkin löytyy muutama)?! Ei noita kasseja oikein kehtaa myydäkään, mutta mihin niitä voisi edes lahjoittaa? Ehkä paketoin ensi jouluna kaikki lahjat kangaskasseihin.;)    

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Hääkenraali

Ilmoittauduttiin Klaus K:n hääkenraalitapahtumaan, jota mainostetaan näin:

"Explore Kämp Group's exquisite wedding options together with us and envision what your wedding could look like. Get to know our event spaces, rooms and everything else surrounding your wedding on Sunday 15.03.2015 at 14:00. Come, enjoy, savor and get inspired by Kämp Group’s wedding offers. We will present to you different table settings, catering and flower option as well as giving you a tour through Klaus K’s premises and more. Enter our raffle and win one of our exquisite wedding prices."


Itse asiassa taisin vahingossa ilmoittaa meidät kaksi kertaa, koska ilmoittautumislomake tyhjeni mystisesti lähetä-napin painamisen jälkeen. Vasta toisella kerralla huomasin, että sivun alalaitaan ilmestyi pienellä ilmoitus lähetyksen onnistumisesta... Mitään vahvistusta en ole saanut ilmoittautumisesta, joten toivotaan, että tapahtuma ei ole vielä täynnä.

Kiva, että on tällaisia ilmaistapahtumia. Pääsee itsekin vielä enemmän hääfiiliksiin ja voi saada hyviä ideoita omiin häihin. En tiedä, onko sitten vähän kyseenalaista mennä tuonne tietäen, että ei ikinä olisi oikeasti varaa pitää häitä Klaus K:ssa. Varmasti tapahtuman järjestäjätkin tietävät, että eivät kaikki ole tositarkoituksella liikkeellä, mutta ehkäpä on kuitenkin kannattavampaa järjestää tällaisia suurempia yleisötapahtumia kuin esitellä jokaiselle parille tiloja erikseen. Ainahan on mahdollista, että joku pariskunta vaikka voittaa lotossa ennen häitään (peukut pystyyn lauantaina).;) Tosin meille meinasi jo käydä huonosti Mennään naimisiin -messuilla Ravintola Sipulin ständillä: "Eihän tuo nyt loppujen lopuksi niin kallis ole." Siihenhän kuuluisi sitten ihan kaikki". Hääbudjettimme vielä tuplaantuu jos ei olla varovaisia. ;)

maanantai 26. tammikuuta 2015

Rakas, sinusta on tullut kulinaristi

Lauantaina järjestimme taas pitkästä aikaa illallisen ystäväpariskunnalle meidän kotona. Mies hoitaa meillä suurimman osan kokkailuista, koska hänellä on siihen huomattavasti enemmän kiinnostusta ja koulutusta kuin minulla, mutta itsekin autan parhaani mukaan. Illallisen teemana oli Italia, joten valmistin focacciaa ensimmäistä kertaa ihan itse. Tai no tuolloin oli menossa jo toinen kerta, koska harjoittelin focaccian tekoa jo perjantaina. Muita ruokalajeja olivat mm. carpaccio naudan sisäfileestä, kampasimpukat palsternakkapyreen ja veriappelsiinin kanssa, pasta Alfredo, hevosen paistia punaviinikastikkeen ja paahdettujen juureskuutioiden kanssa sekä suklaakakku ja pistaasijäätelö. Kaikki ruokalajit onnistuivat mielestäni oikein hyvin, tosin chef itse on aina hieman kriittisempi omia luomuksiaan kohtaan.;) Vieraatkin vaikuttivat ihan tyytyväisiltä, ei ainakaan saatu mitään "Pakkaa veitsesi ja häivy" -kommentteja illallisen jälkeen.:D


En taaskaan muistanut kuvata annoksia, joten saatte tyytyä kuviin raa´asta foccacciasta sekä katetusta illallispöydästä (musta tulisi niin huono ruokabloggaaja). ;) Jos ihmettelette, miksi olen kuvannut uunissa paistuvaa leipää, niin lähetin kuvan perjantaina miehelleni otsikolla "Mitäköhän tästäkin tulee". Ihan hyvää siitä tuli.:)


Sunnuntaina herkuttelu jatkui, kun kävimme tutustumassa erääseen potentiaaliseen hääpaikkaan samalla nauttien sunnuntaibrunssia. Kyseessä oli siis Sauna2 Sarfvikissä Espoon ja Kirkkonummen rajalla (klik). Tämän juhlapaikan bongasimme Wanhan Sataman häämessuilla ja kiinnostuimme siitä molemmat, vaikka paikan vuokra onkin ehkä hieman liian suuri meille.

Ihastuin kyllä paikkaan kovasti nähdessäni sen livenä. Sijainti on aivan upea merinäköaloineen ja juhlapaikalle voi saapua myös veneellä esimerkiksi Kivenlahden pienvenesatamasta. Sisältä tila on tyylikäs ja omaan makuuni tarpeeksi moderni, vaikka en niin välitäkään hirsiseinistä. Kokonaisuuden kruunaa upea saunaosasto uima-altaineen, joka kuuluu paikan hintaan. Innostuimme mieheni kanssa ajatuksesta, että häiden jatkot pidettäisiin saunaosastolla, jolloin halukkaat voisivat saunoa ja uida. Saunaosastolla on myös baaritiski, jonka ääressä voisi valmistaa cocktaileja.

Jos oikein ymmärsin, niin brunssilla oli tarjolla häämenuun kuuluvia ruokalajeja. Ruoka oli ihan perushyvää (plussaa juustoista ja smoothiesta). Omiin juhliimme toisimme kuitenkin ulkopuolisen pitopalvelun. Tilan hintaan kuuluu yksi henkilökunnan jäsen, joten tarjoilijat olisi myös hankittava itse, jos haluaa pöytiin tarjoilun. Vieraiden pääseminen juhlapaikalle mietitytti meitä molempia, koska paikka sijaitsee melko syrjässä. Tosin saimme kuulla, että noin 500 m päässä on bussipysäkki, josta menee busseja keskustaan ainakin kahteen asti yöllä. Mitään päätöksiä emme vielä tehneet paikan suhteen, mutta se on kyllä erittäin vahva kandidaatti hääpaikaksi.

lauantai 24. tammikuuta 2015

Jumalan kasvojen edessä, or not?

Ehkäpä noin pari vuotta sitten olin vielä täysin varma, että haluan kirkollisen vihkimisen. Ajattelin, että mieheni saa luvan liittyä takaisin kirkkoon siksi aikaa, että pääsemme naimisiin. Mieleni alkoi muuttua kihlauksen jälkeen, kun naimisiinmenosta tuli konkreettista, eikä vain haave. Olen nuoruudessani osallistunut isoskoulutukseen ja näin ollen viettänyt paljon aikaa seurakunnan toiminnassa. Noista ajoista jääneet kivat muistot painavat vaakakupissa, kun harkitsen eri vaihtoehtoja vihkimiselle. Ne papit, joihin olen itse tutustunut, ovat kaikki olleet aika kivoja tyyppejä, joten minua ei yhtään haittaisi, että pappi myös vihkisi meidät.

Papin siunaus olisi muuten hyvä vaihtoehto, mutta kuten olen jo maininnut, en haluaisi maistraattivihkimistä. Haluaisin koko naimisiinmenon tapahtuvan saman päivän aikana. Osittain tähän(kin) päätökseen vaikuttaa raha. Jos mieheni liittyy takaisin kirkkoon, hän joutuu maksamaan koko vuoden kirkollisverot. En ole selvittänyt, miten paljon virkamiehen hankkiminen juhlapaikalle maksaa, mutta kuvittelisin tuon olevan halvempaa. En myöskään halua yhtään vähätellä mieheni päätöstä erota kirkosta. Hänellä on siihen täysi oikeus, enkä halua pakottaa häntä liittymään uudestaan instituutioon, johon hän ei halua kuulua. Kaikella järjellä siviilivihkiminen on siis se paras vaihtoehto, koska minulla ei ole suuria periaatteellisia syitä kirkkovihkimisen vaatimiseen.

Silti toisinaan vähän harmittaa, koska kirkkovihkiminen on vaan niin paljon juhlavampaa ja perinteisempää kuin siviilivihkiminen. Tiedän kyllä, että virkamiehetkin osaavat pitää todella kauniita puheita ja huonolla tuurilla pappi voisi osoittautua liian vanhoilliseksi, eikä näin ollen kunnioittaisi toiveitamme puheen sisällöstä. Minua myös vähän hirvittää ajatus siitä, että joutuisin kävelemään suuren kirkon läpi alttarille, joten mieluummin ehkä kuitenkin hoitaisin vihkimisen ulkona tai juhlapaikalla, jolloin on oikeastaan aika sama, kuka sen virallisen osuuden hoitaa.

Tämän blogin nimeksi pitäisi varmaan vaihtaa "Miss Murphy jahkailee joka ikistä asiaa". :D Näistä mun jutuista saa varmaan sen kuvan, etten osaa päättää yhtään mitään. Oikeasti olen vain äärimmäisen analyyttinen luonne ja sen takia pohdin asioita jokaiselta aspektilta. Kirjoittaminen auttaa jäsentelemään ajatuksia, jolloin myös päätökset syntyvät helpommin. Joten, bear with me.;)   

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

That´s my spot

Ajattelin kirjoitella hieman häiden istumajärjestyksestä. Tosin en aio vielä tässä vaiheessa miettiä, kenet istutetaan mihinkin pöytään ja keitä ei ainakaan voi laittaa istumaan vierekkäin, vaan mielessäni ovat pyörineet erilaiset ideat istumajärjestyskaavion toteuttamiseen. Jos olisin tosissani järjestämässä tiedeteemaisia häitä, joita jo Weird science -postauksessa hieman kaavailin, tuo otsikossakin esiintyvä Big bang theoryn Sheldonin kuolematon lause lisättäisiin varmasti istumajärjestykseen (That´s my spot, you´re in my spot). ;)

Fanitan kaikenlaisia liitutauluratkaisuja todella paljon, mutta en ole varma, miten mustat liitutaulut sopisivat muuten vaaleisiin teemaväreihin. Meiltä kotoa löytyy pieni neliön muotoinen ja iso suorakaiteen mallinen Kotonadesignin liitutaulu, joiden hyödyntämistä häissä olen toisinaan pohtinut. Tosin suurempikaan liitutaulu ei ehkä ole tarpeeksi iso, jotta siihen mahtuisi koko istumajärjestys.


Istumajärjestys kauniilla fontilla kirjoitettuna yksinkertaisissa kehyksissä olisi erittäin tyylikäs ratkaisu. Perfektionistina haluaisin tietenkin, että istumajärjestys olisi samaa teemaa muiden paperituotteiden kanssa. Mielestäni paras (ja vaivattomin) ratkaisu olisikin tilata kaikki paperituotteet graafikolta, mutta entäs se budjetti... Minulla on muuten selvästikin joku juttu riikinkukkoihin. Kotoa löytyy pari riikinkukkoaiheista taulua ja muutenkin kiinnitän aina huomiota kaikkiin sisustustavaroihin ja tekstiileihin, joissa on kuvia esimerkiksi riikinkukon sulista (kuten tuossa alla olevassa kuvassa).


Haluan edelleen välttää kaikenlaista liiallista näpertelyä, joten tällaista meidän häissä tuskin tullaan näkemään (vaikka ihan hieno onkin omalla tavallaan).


Myöskin peiliin kirjoitettu tai erilaisiin valokuvakehyksiin koottu istumajärjestys miellyttää silmääni. Tosin, koska haluaisin välttää suurten tavaramäärien ostamista pelkästään häitä varten, nuo valokuvakehykset eivät ehkä kuitenkaan pääse jatkoon (vaikka voisihan ne hyödyntää myös jälkikäteen). Jäin myös miettimään, saako tuon peilin häiden jälkeen vielä puhtaaksi, jotta sitä voisi käyttää jatkossakin.


Kuvat Pinterest (12, 3, 45)    

Voihan loputtomat vaihtoehdot ja valinnan vaikeus! Totta puhuakseni sain tätä postausta varten kuvia selatessani yllättävän selkeän mielikuvan siitä, millaisen istumajärjestyskaavion haluaisin toteuttaa omissa häissäni. Nyt pitäisi vaan valita muutamasta hyvästä vaihtoehdosta se paras (budjetin rajoissa) ja toivoa etten keksi/löydä enää lisää ideoita sekoittamaan pakkaa. Vieraskirja on toinen asia, jonka voi toteuttaa noin miljoonalla eri tavalla. Siitä juttua myöhemmin.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Mattimyöhäiset?

Liityin naamakirjassa erääseen hääaiheiseen ryhmään. Viestejä selatessani minulle tuli sellainen tunne, että kaikki muut vuonna 2016 naimisiin menevät ovat jo varanneet vähintään kirkon ja juhlapaikan, buukanneet hääsviitin ja aloittaneet askartelut. Ensimmäistä kertaa koin häidemme suhteen pientä stressiä ja kiireen tuntua. Häihimme on vielä yli 1,5 vuotta aikaa, joten toisaalta tuntuu naurettavalta stressata, mutta silti jokin pieni ääni pääni sisällä huutaa, että aika loppuu kohta kesken. Lisäksi olen antanut itseni ymmärtää, että häiden suunnittelu vuodessa on jo aika hektistä puuhaa, joten nyt olisi hyvä hyödyntää tämä reilu puoli vuotta, jotta kiireen voisi välttää. 


Tähän asti olen oikeastaan vain fiilistellyt hääaiheisia kuvia pinterestissä, pohdiskellut pukua, kukkia ja koristeita sekä suunnitellut hyvin suurpiirteisesti kutsujen tyyliä. Pitäisikö jo oikeasti tehdä myös jotain konkreettista? Vaikka haluankin yleensä hoitaa kaikki tärkeät asiat hyvissä ajoin, niin olen todella huono tekemään "suuria" päätöksiä, mikä johtaa siihen, että vatvon eri vaihtoehtoja niin pitkään kuin mahdollista. Jos esimerkiksi päätän nyt hääpaikan koristeet ja tilaan ne, niin entä jos löydän myöhemmin vielä mieluisampia... Mietin myös toisinaan, että enkö ole tarpeeksi innostunut häistämme, kun en oikein jaksa vielä suunnitella niitä perusteellisesti, mutta todennäköisesti kyseessä on vain tämä ylitarkka luonteeni, mikä vaikeuttaa päätösten tekemistä.


Unelmissani häitämme edeltävä viikko olisi omistettu rentoutumiselle, kaunistautumiselle ja viimeisten yksityiskohtien hiomiselle. Painajaisissani taasen askartelen joka ilta yömyöhään, soittelen kymmeniin paikkoihin varmistaakseni, että kaikki on hoidossa ja koristelen juhlapaikkaa edellisenä iltana. Monesti kuulee, että tuleva morsian ei ole juurikaan nukkunut häitä edeltävänä yönä, koska tekemistä on ollut vielä niin paljon ja tietysti jännitys verottaa yöunia. Tällainen skenaario on itselleni täysin mahdoton. Jos en nuku edes kohtuullisia yöunia, en usko pystyväni nauttimaan hääpäivästä täysillä.

Ihan turhaa tällaisia asioita on vatvoa etukäteen, pitäisi vaan ryhtyä tuumasta toimeen. Mutta mistä aloittaa? Maistraattiin voisi soittaa ja kysyä, koska virkamiehiä voi alkaa buukkaamaan ensi vuoden juhliin. Tämän jälkeen tulisi varmistaa alkuperäinen juhlapaikkaideamme/alkaa tosissaan etsiä toista vaihtoehtoa. Meillähän ei ole vielä edes virallista hääpäivää sovittuna, mikä tietysti hieman hankaloittaa asioita.;) Olemmeko siis suhtautuneet tuleviin häihimme aivan liian rennosti vai olenko ylihysteerinen morsian kun stressaan tällaisesta jo nyt?      

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Go Experience

Tulin vain nopeasti vinkkaamaan Goexperience-sivustosta, joka listaa Helsingin juhlatiloja, niiden hinnat sekä sallitun henkilömäärän ja mikä parasta, myös sen, onko oma pitopalvelu sallittu. Ehkäpä monille kyseinen sivusto onkin jo tuttu, mutta itse löysin sen vasta nyt. En löytänyt juurikaan mitään uutta tuolta listalta, mutta se vahvisti mielikuvaani siitä, mitkä juhlatilat sopivat meidän kriteereihimme. Tosin en tiedä, millä perusteella olin aikaisemmin valinnut G18-juhlatilan listalleni, koska tuon sivuston mukaan se olisi kyllä hieman liian hintava meidän budjettiimme... Asiaa tutkiessani huomasin, että G18 ei itse asiassa ota enää tämän vuoden alusta lähtien vastaan varauksia eli eipä sillä hinnalla sitten olekaan enää niin väliä.

Reissusta on nyt kotiuduttu. Melkein päädyimme miehen kanssa kreisibailaamaan hotellin yökerhoon, mutta lopulta nautimme vain muutamat drinksut samalla kauhistellen, miten nuoren näköisiä 18-vuotiaat ovat nykyisin. ;) Tosin hotellihuoneeseemme kuului diskon bassojytke niin hyvin, että olisi melkein ollut järkevämpää jäädä ihan suosiolla bilettämään nuorison kanssa... Nyt on siis hieman väsynyt tunnelma, mutta ei mitään, mitä kunnon yöunet omassa sängyssä ei korjaisi. Uskallan siis toivottaa pirteää uutta viikkoa.:)

perjantai 16. tammikuuta 2015

Et sä tiedä, kuka mä oon?

Nyt kun tilastojen valossa näyttää siltä, että tätä blogia käy lukemassa muutama muukin oman kaveripiirini lisäksi, niin ajattelin kertoa pari asiaa itsestäni. Tässä vaiheessa haluan vielä pitää kynsin ja hampain kiinni anonyymiteetistäni, mutta itsekin olen sitä mieltä, että tiettyjä perusasioita on lähes välttämätön tietää lukemansa blogin takana olevasta tyypistä. Omat lempiblogini ainakin ovat sellaisia, joiden kirjoittajiin pystyn jollain tasolla samaistumaan. Hassua, että varsinkin aloittaessani tätä blogia, pelkäsin nimenomaan, että joku tuttu tunnistaa minut. Ystäville toki jaoin linkin heti, mutta esimerkiksi facebookissa en ole vieläkään uskaltanut blogiani mainostaa. Yritän pitää kiinni siitä periaatteesta, että kirjoitan tänne sellaisia asioita, joita voisin kertoa itselleni tuntemattomalle henkilölle myös kasvotusten. On aika jännä tunne nähdä, kuinka monta kertaa blogissani on käyty päivän aikana, kun ei kuitenkaan yhtään tiedä, ketä kaikkia täällä käy. Itse myönnän olevani/olleeni "stalkkeri-tyylinen" blogien kuluttaja ennen oman blogin perustamista. Luin useita blogeja säännöllisesti, mutta en ikinä jättänyt kommenttia tai ilmoittautunut lukijaksi. Olen nyt yrittänyt tsempata tässä asiassa, vaikka olen edelleen sitä mieltä, että jokainen saa seurata blogeja parhaaksi katsomallaan tavalla.:)

Olen siis 31-vuotias tyttö/nainen (omasta mielestäni vielä tyttö). Asumme mieheni kanssa rivitalokolmiossa pääkaupunkiseudulla. En pidä termistä "korkeasti koulutettu", joten sanotaan vaikka, että olen ylikoulutettu luonnontieteiden alalle.;) Vapaa-aikanani tämän blogin kirjoittamisen lisäksi nautin mm. kotimme sisustamisesta sekä satunnaisista salitreeneistä ja juoksulenkeistä. Ensimmäisen kontaktini blogimaailmaan sain nimenomaan sisustusblogien välityksellä, minkä jälkeen laajensin repertuaariani ensin lifestyle-blogeihin ja lopulta hääblogeihin. Harkitsin joskus myös oman sisustus/life style -blogin aloittamista, mutta olen aika tarkka yksityisyyteni suhteen enkä näin ollen haluaisi julkaista yksityiskohtaisia kuvia kodistamme (never say never).



Kuten on jo varmaan käynyt ilmi, niin olen luonteeltani melko pedantti ja yksityiskohtiin panostava. Paheisiini kuuluvat yksityiskohdista nipottamisen lisäksi spontaanittomuus, kyynisyys, asioiden etukäteen murehtiminen, tietynlainen aikaansaamattomuus (varsinkin jos jumahdan koneelle) ja hitaus, mutta toisaalta myöskin hieman neuroottinen tarve siivota jatkuvasti (onko se pahe? ;)). Hyveisiini taasen luen huumorintajun, empaattisuuden, korostuneen oikeudenmukaisuuden käsityksen ja sellaisen yleisen kohteliaisuuden ja toisten ihmisten kunnioittamisen.

Mieheni kanssa olemme olleet yhdessä vuodesta 2005 asti, ja kihloihin menimme 2014 kesällä. Olimme siis vasta parikymppisiä tavatessamme, mikä tuntuu nyt jotenkin hurjan nuorelta, vaikka silloin vielä pelkäsin olevani ikuisesti sinkku.:D Tämän postauksen kuvat ovat viime kesältä kihlajaismatkaltamme. Alimmassa kuvassa olimme Garda-järvellä sievässä pienessä ravintolassa nauttimassa lounasta. Kuten sanottu, olen hieman kyyninen ja pessimistinen, enkä yleensä usko mihinkään taianomaisen täydellisiin hetkiin, mutta tuossa paikassa sain sellaisen kokea. Lämmin tuuli, henkeäsalpaavan upeat maisemat ja hyvä viini sekä tietysti se paras seura tekivät tavallisesta lounaasta aivan uskomattoman hienon kokemuksen. Jotta maailmassa pysyisi tasapaino, tuota hetkeä seurasi laskuhumala, vatsakipu sekä aivan liian pitkä junamatka ilmastoimattomassa junassa, mutta ei niistä sen enempää. :D         

Tässä blogissa tulen todennäköisesti jatkossakin keskittymään enimmäkseen ihan itse asiaan eli niihin häihin, enkä aio kaivella omaa yksityiselämääni kovinkaan syvälle. Kirjoittaminen on minulle todella mieluisa tapa ilmaista itseäni, joten toivon, että persoonani silti välittyy teksteistä edes jollain tasolla.

Tänä viikonloppuna olisi luvassa pientä road trippiä, kun lähden miehen mukaan hänen työmatkalleen. Rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Prinsessan paluu

Aikaisempaan Ihan oikea prinsessa? -postaukseen kävin nopeasti valkkaamassa muutaman kuvan pinterestistä. Nyt olen ihastellut mekkoja ihan ajan kanssa, joten päätin tehdä vielä (ainakin) toisen postauksen aiheesta.

Kuten aikaisemmin mainitsinkin, merenneitomallinen puku on edelleenkin se ykkösvaihtoehto minulle. Varmaan pitäisi kuitenkin käydä sovittamassa muutama puku ennen kuin innostun liikaa, jos eivät sitten näytäkään päällä yhtä hyviltä kuin kuvissa... Toivoisin, että merenneitomallista huolimatta helma lähtisi levenemään melko ylhäältä eikä kauhean jyrkästi. Alla olevat kuvat ehkä selventävät, mitä tarkoitan. Ensimmäisen kuvan mekko olisi minun kriteereilläni NO ja toinen YES. Mieluisemmassakin puvussa helma voisi lähteä laskeutumaan hieman ylempää ja olla aavistuksen leveämpi. Ehkäpä hakusessa onkin siis jotakin a-linjan ja merenneidon välimaastosta.


                  Kuvat: Pinterest

Vaihtoehtona kokovalkoiselle, silmääni miellyttävät samppanjan sävyiset mekot. Sellaisia tuntuu vaan olevan vaikea löytää, varsinkaan mekkoja, joissa olisi sekä valkoista, että samppanjaa väreinä. Mennään naimisiin -messuilla tosin bongasin mekon, jonka aluskangas oli samppanjan sävyistä ja päällä oli valkoista pitsiä. Tuo yhdistelmä olisi aivan täydellinen, mutta kyseinen puku taisi maksaa toista tonnia...

                       Kuva täältä

Puvun hihat voivat olla holkkimallia tai hieman pidemmät, mutta ei spagetit. Kaula-aukon mallista minulla ei ole kovin selvää visiota, kunhan ei ole liian avonainen. Hääpukuun yhdistettävän boleron toivoisin olevan pitsinen ja kevyt. Ehkä kuitenkin hieman tyköistuvampi kuin näissä alla olevissa kuvissa. Boleroa en usko löytäväni valmiina, mutta onneksi suvustani löytyy useita ompelutaitoisia naisia (itse en ole yksi heistä). Tajusin tässä yhtenä päivänä, että koska häidemme ajankohdaksi on kaavailtu syksyä, niin saatan jopa tarvita jonkun pitsiboleroa lämpimämmän yläosan. Jos meille tulee siviilivihkiminen, niin haluaisin sen ehkäpä tapahtuvan ulkona. Tällöin on ainakin varauduttava lämpimillä vaatteilla. Elokuun loppu ja syyskuun alku saattavat toki olla vielä lähes helteisiä, mutta ikinä ei voi tietää, millainen säätilanne on juuri vuonna 2016. Hytisevä ja kananlihalla oleva morsian ei ehkä ole se kaikkein viehättävin näky.;)




                            Kuvat: Pinterest

Jos päädyn yhdistämään häämekkooni myös hunnun, haluaisin sen olevan aika yksinkertainen. Myös hunnussa voisi olla pitsiä koristeena, mutta se ei ole mitenkään pakollista. Tiaraa en missään nimessä aio päähäni laittaa (jos nyt en saa jotain hirveätä prinsessa-vaihdetta päälle), mutta jokin yksinkertainen hiuskoru voisi olla kiva.

Alan jo olemaan aika valmis suuntaamaan sinne häämekkokaupoille, tosin vain sovittelemaan, ei vielä ostamaan. Jotenkin nämä loskakelit eivät kuitenkaan houkuttele lähtemään kaupunkikierrokselle, mutta esimerkiksi ensi kesänä, muutamaan terassihenkiseen pit stoppiin yhdistettynä, mekkojen sovittelu voisi olla aika mukavaa. 

tiistai 13. tammikuuta 2015

Vastauksia kysymyksiin

Löysin This is what dreams are made of -blogista hääaiheisen kyselyn, jonka aion nyt häpeilemättä kopioida myös omaan blogiini. Itse ainakin tykkään lueskella tällaisten leikkimielisten kyselyiden vastauksia. Lähempänä hääpäivää onkin sitten kiva palata näihin vastauksiin, jolloin näkee, mitkä seikat menivät niin kuin alunperin ajattelin ja mitkä muuttuivat matkan varrella. Uusille lukijoille tämä postaus toimii myös eräänlaisena esittelynä, josta saa jonkinlaisen käsityksen siitä, millaisia häitä olemme järjestämässä. Hieman tässä toki mietityttää, saavatko häävieraamme liikaa tietoa häistä jo etukäteen, joten osa vastauksista saattaa olla tästä syystä hieman ympäripyöreitä.:)

Vihkiminen
1. Kirkko, maistraatti vai muu?
Emme ole tehneet päätöksiä asian suhteen, mutta koska sulhanen ei kuulu kirkkoon, niin meille tulee todennäköisesti siviilivihkiminen. Maistraattiin en haluaisi, vaan toivoisin virkamiehen vihkivän meidät juhlapaikalla tai sen läheisyydessä.

2. Pitkä vai lyhyt kaava?
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluaisin pitkän kaavan, jotta vihkiminen ei menisi ohi liian nopeasti.

3. Saattaako isä morsiamen vai kävelettekö sulhasen kanssa yhdessä alttarille?
Itse kävelisin mieluiten sulhasen kanssa yhdessä, mutta sulhanen on maininnut haluavansa ehkä odottaa morsiantaan alttarilla.:) Pieni feministi sisälläni ei oikein arvosta perinnettä, jossa isä luovuttaa tyttärensä, mutta jos tämä on omalle isälleni tärkeätä, niin tottakai hän saa saattaa minut. Koen ehkä olevani myös hieman liian vanha siihen, että isäni voisi uskottavasti luovuttaa minut.:D 

4. Otatteko yhteisen sukunimen?
Otan mieheni sukunimen. Meillä on hyvin samankaltaiset sukunimet, joten muutos ei ole dramaattinen.;)

Vieraat
1. Vierasmäärä?
Alustavasti alle 60.

2. Häät lapsilla vai ilman?
Ilman lapsia. Ystäväpiirissämme on jo niin paljon lapsia, että häät muuttuisivat hoplopiksi, jos kaikki otettaisiin mukaan. ;) Haluamme järjestää tyylikkäät aikuisten juhlat.

3. Yksi kaaso vai useampi?
Kaksi kaasoa.

4. Perustelut kaasovalinnoille
Toinen kaasoista on isosiskoni ja toinen erittäin läheinen ystävä, jolla on paljon kokemusta kaasoilusta.

5. Yksi bestman vai useampi?
Yksi bestman.

6. Perustelut bestmanvalinnoille.
Paras mies hommaan.

7. Lähetetäänkö hääkutsut sähköisesti vai perinteisesti?
Perinteisesti.

8. Toivotteko häälahjaksi tavaroita häälahjalistan muodossa, rahaa tilille vai saako kukin toimia kuten parhaaksi näkee?
Tästä aiheesta kerroinkin jo Tavarataivas-postauksessa. Ensisijaisesti pyydämme lahjoituksia häämatkatilille, mutta haluaisin laatia myös lyhyen lahjalistan.

Juhlapaikka
1. Mitä tyyliä edustaa?
Juhlapaikkaa ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta toivoisin sen edustavan klassista/modernia ja melko pelkistettyä tyyliä.

2. Pitopalvelu erikseen vai ruoka juhlapaikasta?
Kuten olen jo muutamaan otteeseen maininnut, haluamme panostaa ruokapuoleen enemmän kuin muihin puitteisiin, joten todennäköisesti otamme ulkopuolisen cateringin.

3. Kriteerit juhlapaikan valinnalle.
Kuten mainitsin Location, location, location -postauksessa, meillä saattaa jo olla juhlapaikka tiedossa, mutta jos joudun etsimään paikkaa, niin kriteereinä olisivat kohdassa 1. mainittujen ulkonäköseikkojen lisäksi sijainti, kohtuullinen hinta ja mahdollisuus tuoda omat juomat sekä ulkopuolinen catering juhlapaikalle. Merellinen sijainti olisi suuri plussa.

4. Onko koristelussa jokin tietty teema/teemaväri?
Teemaa ei ole, mutta tavoitteena on pitää tyylikkäät ja ajattomat juhlat. Varsinaisia teemavärejä ei ole lyöty lukkoon, mutta vaaleilla sävyillä mennään.

Tarjoilu
1. Alkoholitarjoilu vai ei?
Alkoholitarjoilu.  

2. Unelmamenu.
Tätä on vaikea alkaa edes miettimään, koska maailmassa on niin paljon ihania ruokia. Ehkäpä jotain merenelävää alkuun ja riistaa pääruoaksi.

3. Perinteinen kermakakku vai moderni versio?
Ehdottomasti moderni versio.

4. Mikä ruoka olisi ehdoton ei?
Kaikki perinteiset suomalaiset hääruoat kuten karjalanpaisti ja kinkkukiusaus. 

Ohjelma
1. Hääleikkejä vai ei?
Meille ei tule hääleikkejä. Itse pidän niitä hieman vaivaannuttavina, vaikka olenkin ystävieni häissä päässyt osallistumaan myös oikein hauskoihin leikkeihin.

2. Morsiamenryöstö, kyllä vai ei?
Ei, please.;)

3. Hääkimpun heitto, kyllä vai ei?
Tämä on yksi niistä perinteistä, joista itse pidän. Aion heittää ihan sen alkuperäisen kimppuni eli minulle ei tule erikseen heittokimppua.

4. Toivotko puheita?
Tottakai muutama kaunis puhe olisi kiva kuulla. En aio pakottaa ketään puhumaan, varsinkaan sellaisia henkilöitä, joiden tiedän todennäköisesti jännittävän kovasti puheen pitämistä. Voisin myös mahdollisesti pitää itse puheen. Viime syksynä jouduin eräässä tilaisuudessa pitämään saman illan aikana noin kuusi puhetta, joten puheen pitämistä on nyt ainakin harjoiteltu.;) 

5. Palkattu valokuvaaja hääjuhlassa.
Ehdottomasti. Dokumentaarista valokuvausta en välttämättä halua, mutta vihkimisestä loppuiltaan asti kuvaajan tulisi olla paikalla.

6. Häävalssi, häätanssi vai ei ollenkaan?
Itse olin alunperin sitä mieltä, että häätanssi, mutta sulhaseni on hääsuunnittelujen myötä paljastunut hieman itseäni perinteisemmäksi tyypiksi, joten valssikaan ei ole poissuljettu. 

Pukeutuminen
1. Valkoinen hääpuku morsiamelle?
Toivoisin, että puvussani olisi valkoisen lisäksi myös jotakin toista vaaleaa sävyä.

2. Hunnulla vai ilman?
Aion ehdottomasti sovittaa huntua, mutta en ole vielä täysin varma, haluanko sellaisen vai en.

3. Kolme asiaa, joilla kuvailisit unelmiesi hääpukua.
Merenneitomallinen pitsimekko holkkihihoilla.

4. Ostettu vai vuokrattu mekko?
Luulen, että päädyn ostamaan mekkoni, mutta voisin hyvin myös vuokrata, jos vain löytyisi sopiva yksilö.

5. Ostettu vai vuokrattu sulhasen puku?
Sulhanen haluaisi teettää oman pukunsa.

6. Hiuskoristeet, korut ja muut asusteet.
Näitä en ole miettinyt vielä juuri laisinkaan. Hiuksiin ehkä jokin hillitty koriste ja koruina esimerkiksi helmiä. Pieni häälaukku toki kuuluu myös asusteisiin.

7. Häämeikki/kampaus, itse vai ammattilaisella?
Ehdottomasti ammattilaisella.

8. Millaisia kukkia hääkimppuun?
Tätä en paljasta vielä.;)

9. Kaasojen pukeutuminen.
Toivoisin kaasojeni asuissa olevan jotain yhteneväisyyttä esimerkiksi sävyissä, mutta en aio pakottaa heitä identtisiin mekkoihin.

10. Toivotko häävieraiden pukeutumiselta jotain erityistä?
Uskon, että vieraamme osaavat pukeutua asiallisesti häihin.

Muuta
1. Mistä asioista pihistätte ja mihin panostatte?
Ruoan ja juoman lisäksi haluaisin panostaa kukkiin ja tietysti ammattitaitoiseen valokuvaajaan. Pihistämme ehkäpä ainakin vieraiden määrässä sekä häämekossani, koska en tällä hetkellä voisi kuvitella hankkivani edes tuhannen euron arvoista mekkoa. Tilanne toki saattaa muuttua, kun pääsen sovittamaan mekkoja. Kumma kyllä, sulhanen olisi valmis budjetoimaan enemmän rahaa hääpukuuni kuin minä. :D Lisäksi moni varmaan ajattelisi meidän pihistävän myös sormuksissa, koska ne eivät tule maksamaan montaa tuhatta euroa.;)

2. Kuuluuko häämatka budjettiin?
Toivoisin, että saisimme häämatkan mahtumaan samaan budjettiin, mutta en tiedä onnistuuko tämä.

3. Unelmien häämatka.
Kuten jo Lupaus seikkailusta -postauksessa kerroin, unelmahäämatkamme veisi meidät jollekin paratiisisaarelle Intian valtamerellä.

4. Hääyö kotona vai hotellissa?
Ehdottomasti hotellissa. Olisi hieman masentavaa tulla kotiin viettämään hääyötä.

5. Odotatko innolla polttareita? Hemmottelua vai kaupunkikierros?
Odotan tietysti! Polttariunelmistani kerroin jo hieman Kauhea kankkunen -postauksessa. Hemmottelu olisi siis minun valintani.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Messuilijat

No niin, nyt on koluttu Wanhan Sataman Mennään naimisiin -messut läpikotaisin. Saavuimme paikalle jo ennen puolta päivää ja suuntasimme välittömästi samppanjabaariin lasillisille. :D Juomaa siemaillessa ehdimme vielä käydä läpi messujen ohjelmaa ja varmistaa, mitä kaikkea haluaisimme ainakin nähdä. Aamupäivän messuohjelmamme oli melko tiukka. Ehdimme kierrellä ständejä vajaan tunnin, kunnes kiiruhdimme Sulhasen hääpukeutuminen -luennolle, jonka jälkeen jäimme vielä seuraamaan Morsiuskimppu ja häiden kukat -luentoa. Heti tämän toisen luennon jälkeen alkoikin jo häämuotinäytös, jota seurasi Poseerausklinikka. Messupäivämme oli siis buukattu täyteen ohjelmaa noin kello 14.30 asti. Loppuajan kiersimme ständejä, joita olikin mielestäni aika sopiva määrä. Ei tullut messuähkyä, eikä mitään mielenkiintoista jäänyt välistä. Osasyynä oli varmastikin se, että pystyimme huoletta skippaamaan mm. kaikki koruliikkeiden ständit, koska vihkisormukseni hankintapaikka on jo päätetty.


Molemmat luennot olivat kivoja ja hyödyllisiä. Minulle jäi tietysti paremmin mieleen hääkukkaluento. Opin, että hääpuvussa ja kimpussa tulisi olla väriyhteys ja, että kimpun koko tulee skaalata morsiamen vartalon koon mukaan. Kapoiselle morsiamelle ei siis pidä tehdä liian suurta kimppua. Olin todella ilahtunut, että myös hääkukkien sesongit tulivat luennolla esille, näitä pohdiskelinkin jo Miljoona (kuollutta) ruusua -postauksessa. Esimerkiksi ruusua, freesiaa, harsokukkaa sekä neilikkaa saa ympäri vuoden, kun taas pionit ja jaloleinikin voi syyshäitä järjestettäessä unohtaa, jos ei halua maksaa niistä kymmenkertaista hintaa. Innostuin myös ajatuksesta hankkia ekologinen hääkimppu. Kimppuun valittaisiin kestävästi viljeltyjä kukkia ja kukkien omia varsia hyödynnettäisiin kimpussa muovisen pidikkeen sijasta (mielestäni myös paljon kauniimpi vaihtoehto). Lisäksi kukat voi sitoa toisiinsa maatuvalla materiaalilla. Ekologisen kimpun säilyvyys voi olla hieman heikko, koska siihen ei voi lisätä kukkasientä, mutta syyshäissä tämän ei pitäisi olla suuri ongelma. Häävastaanoton alkaessa kimppu toki kannattaa laittaa veteen, jolloin se säilyy kauemmin. En myöskään aio kehittää suurta tunnesidettä kimppuani kohtaan, vaan kimpun heiton jälkeen se on poissa omista käsistäni. Sulhasen vieheestä opimme sen verran, että esimerkiksi neilikka on tarpeeksi metroseksuaali kukka miehen koristukseksi, varsinkin jos sen kanssa ei käytä mitään ylimääräistä koristetta. ;) Neilikka on myös erittäin kestävä kukka, joten se soveltuu senkin puolesta mainiosti viehekäyttöön.

Häämuotinäytöstä seuratessani sain jälleen vahvistuksen sille, minkä tyylisen hääpuvun itse haluaisin. Merenneitomalliset pitsimekot olivat ainoita, jotka herättivät kiinnostukseni. Poseerausklinikka oli ihan hauska. En sitten tiedä, miten hyvin osaan soveltaa oppimaani käytännössä, mutta ehkäpä muistaisin ainakin välttää yleisimpiä virheitä, kuten pönöttämistä ja peura ajovaloissa -ilmettä.:D


Näytteilleasettajista parhaiten mieleen jäivät mm. juhlat.fi, PamCakes, Foodiac, EatBest, Sauna2 sekä Ravintola Sipuli. Sauna2 on juhlapaikkana hieman kallis budjettiimme, mutta ihastuin sen sijaintiin ja ulkonäköön. Heille saa tuoda omat juomat ja cateringin, joten senkin puolesta paikka sopisi hyvin suunnitelmiimme. Sovimmekin jo sulhasen kanssa, että käymme heillä syömässä brunssia parin viikon päästä. Brunssilla pääsee maistelemaan häämenuja ja samalla näkisimme paikan myös livenä.  Foodiacin ständillä me molemmat innostuimme ihan silminnähden. He siis välittävät Suomen parhaita kokkeja ja pitopalveluja juhliin. Esimerkiksi erään MasterChef finalistin suunnittelema menu kustantaisi 40-55 euroa/henkilö. Tähän konseptiin on ehdottomasti tutustuttava vielä tarkemmin! Juhlat.fi tarjoaa aivan uudenlaisen suunnittelu- ja projektinhallintatyökalun juhlille. Itse olin ainakin aika vakuuttunut, mutta voin vaikka kertoa aiheesta lisää sitten, kun olen ensin opetellut käyttämään tätä ilmaista palvelua. Olin toivonut saavani messuilta ideoita hääkutsuihin, mutta se jäi nyt saavuttamatta, koska kutsuihin erikoistuneet yritykset olivat melko huonosti edustettuina messuilla... 

Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein mukava messupäivä. Suunnitelmamme alkoivat konkretisoitua ja tajuntaani iski taas voimakkaammin se tosiasia, että me ollaan ihan oikeasti menossa naimisiin! Olen jälleen niin kiitollinen siitä, että mieheni on myös kiinnostunut osallistumaan hääjärjestelyihin. Ei häntä tietenkään kaikki aspektit, kuten koristelut ja teemavärit, kiinnosta niin paljon kuin minua, mutta pääasia on mielestäni se, että häät ovat meidän yhteinen projektimme.

P.S. Tämä bloggaaja otti sitten tasan yhden valokuvan koko messuilta ja senkin ipadilla. Paljon on vielä opittavaa...;)   

perjantai 9. tammikuuta 2015

Cold feet?

Suuria, työläitä ja kalliita hääjuhlia järjestettäessä monelle pariskunnalle varmasti tulee jossain vaiheessa mieleen kysymys, miksi. Miksi järjestämme nämä juhlat? Kyse ei ole siitä, miksi mennään naimisiin, vaikka toki sitäkin on hyvä pohtia (ehkä mieluiten jo ennen kihlausta), mutta omalla kohdallani ainakin on enemmän kyse siitä, että tarvitsemmeko me oikeasti tällaista hulabaloota sitoutuaksemme toisiimme lain edessä. Itse en juurikaan nauti huomion keskipisteenä olemisesta, enkä haluaisi häidemme olevan mikään taidonnäyte tai tilaisuus brassailla hienoilla puitteilla.



Mielestäni kaikkein tärkeintä onnistuneessa hääjuhlassa on se, että hääparin tunteet toisiaan kohtaan välittyvät edes jollakin asteella. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät halua näyttää tunteitaan julkisesti, mutta ainakin omasta mielestäni juuri se juhlia ympäröivä lämmin tunnelma ja hääparista huokuva onnellisuus tekevät häistä kaikkein spesiaaleimmat juhlat. Pahin pelkoni ehkä onkin, että häästressi ja yksityiskohdista nipottaminen saavat unohtamaan häiden oikean merkityksen. Näin ollen toisinaan haaveilen, että menisimmekin naimisiin ihan vaan kahdestaan, vaikkapa New Yorkissa, ja pitäisimme sen jälkeen pienimuotoiset juhlat sukulaisille. Älkää ymmärtäkö väärin, olen toki haaveillut häistämme jo usean vuoden ajan. Mielestäni on silti toisinaan hyvä kyseenalaistaa omia päätöksiään ja miettiä, onko tämä oikeasti se meille paras ratkaisu.

Pääsen pohdinnoissani yleensä siihen lopputulokseen, että tulisimme aika varmasti katumaan, jos emme järjestäisi hääjuhlia. Elämän aikana ei kuitenkaan tule vastaan kovin montaa tilaisuutta niin hienojen juhlien järjestämiseen, joten se on nyt tai ei koskaan. Lisäksi haluan edelleen uskoa, että tähän kaikkeen häähössötykseen liittyvät positiiviset seikat kuten ikimuistoinen kosinta ja kihlajaismatka sekä kaikki ne häiden suunnitteluun kuuluvat kutkuttavan jännittävät asiat syrjäyttävät ne vähemmän kivat puolet kuten rahanmenon, stressin ja mahdolliset pettymykset. Otamme siis harkitun riskin.;)

Tänä viikonloppuna hääsuunnittelumme alkavat pikkuhiljaa konkretisoitua, kun suuntaamme Wanhan Sataman häämessuille. Toivoisin, että varsinkin hääkutsujen tyyli ja hankintapaikka selkiytyisi viikonlopun aikana. Tai sitten saan pääni entistä enemmän sekaisin kaikista vaihtoehdoista.;)

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Häitä ja muuta elämää

Olen huomannut, että viime aikoina on ollut hieman vaikeata keksiä hääaiheisia postauksia tänne blogiin. Arvasin kyllä, että näin tulee käymään, kun aloittaa hääblogin kaksi vuotta ennen häitä... Varmasti niitä aiheita alkaa taas löytymään sitä mukaan, kun hääsuunnittelut edistyvät, mutta välissä voisin kirjoitella myös muista aiheista eli laajentaa blogin skaalaa myös sinne lifestyle-osastolle. Nautin todella paljon kirjoittamisesta, ja on virkistävää tuottaa monen vuoden tauon jälkeen jotain muutakin kuin opiskeluihin tai työhön liittyvää tekstiä. Älkää siis ihmetelkö jos höpisen täällä toisinaan jotain täysin häihin liittymätöntä.:)

Niin se joulu taas tuli ja meni. Meillä on aika tiukka kuri joulukoristeiden suhteen; kaikki koristeet ja valot lähtevät loppiaisena. Tänä vuonna kuusemme oli mielestäni erityisen kaunis (kuva ei tee oikeutta), joten hieman harmittelin, että se piti jo purkaa. Ensi vuonna kuusi saa ylleen ehkä taas vähän enemmän väriä ja rönsyilevämpiä koristuksia, mutta tällä kertaa mentiin hillityllä hopea-musta-valkoisella värimaailmalla. Loppiaista vietimme patikoimalla Nuuksiossa. Oli sen verran kylmä, että tyydyimme kävelemään vain neljän kilometrin lenkin.  

Voisin luvata itselleni opetella paremmaksi valokuvaajaksi tänä vuonna. Mieheni olikin hakenut minulle netistä jonkinlaisen infopaketin aloittelevalle valokuvaajalle (varmaan joku "for dummies -versio"). En yleensä tee suuria lupauksia vuoden vaihtuessa, mutta samat perinteiset kulkevat mukana vuodesta toiseen. Pitäisi mm. oppia stressaamaan vähemmän, olemaan spontaanimpi ja luottamaan itseensä enemmän. Ennen kaikkea tulisi vihdoinkin oppia luottamaan siihen, että kaikki aina järjestyy tavalla tai toisella. Mikä siinä onkin niin vaikeata? Nämä ovat varmasti tällaisia yleisiä kontrollifriikkien ongelmia... ;)  

maanantai 5. tammikuuta 2015

Kauhea kankkunen

Otsikko on todella nokkela aasinsilta polttaripohdintoihin.;) Katseltiin joulun välipäivinä miehen kanssa Kauhea kankkunen 1 ja 2 -leffat, jotka ovat mielestäni yllättävän viihdyttäviä sekoilukomedioiksi. Kävimme myös elokuvissa katsomassa Kaameat pomot 2 -leffan. Ihan viihdyttävä sekin, mutta kertokaa mulle (ihan näin off topic), missä vaiheessa komediaksi on alettu laskemaan se, että päähenkilöt puhua pälpättävät toistensa päälle jotain sekavaa (ja ei-hauskaa) koko elokuvan ajan?! Olen lyhyen ajan sisällä nähnyt useitakin tällaiseen "huumoriin" tukeutuvia elokuvia (kuten Naapurit ja The interview). Introvertti suomalainen saa migreenin, kun joutuu monta tuntia putkeen kuuntelemaan tuollaista verbaalista sekoilua, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Mutta siis asiaan. Ymmärrän kyllä, että polttareitteni sisältö on täysin kaasojeni sekä muun polttariseurueen päätettävissä, mutta ehkä he voisivat ottaa hieman vihjeitä vastaan tämän postauksen kautta. Toki on täysin mahdollista, että he tekevät juuri päinvastoin kuin mitä toivon, mutta se on sitten vaan kestettävä, olenhan täysin heidän armoillaan.;)

Kuva: Etsy

Luulen, että kaikille ystävilleni on aika selvää, että en halua perinteisiä nolauspolttareita, joissa pukeudutaan porkkanaksi ja myydään kondomeja kadunkulmassa (näin kärjistetysti). Kaikenlainen tuntemattomien ihmisten ahdistelu esimerkiksi avioliittoneuvojen pyytämisen muodossa olisi myös minulle hieman vaivaannuttavaa. Kaikki polttarit, joissa olen itse ollut mukana, ovat sisältäneet morsiamen hemmottelua, hyvää ruokaa ja biletystä. Tämä on mielestäni aika toimiva kokonaisuus. Morsiamen mieltymysten mukaan tähän voi lisätä vielä kevyttä urheilua. Ihka ensimmäiset polttarit, joissa olin mukana, pitivät sisällään (muistaakseni, niistä on jo aika paljon aikaa) jonkinlaisen kauneushoidon (olisikohan ollut manikyyri) morsiamelle, sangriaa terassilla, risteilyn Helsingin edustalla, fiilistelyä ja vanhojen muistelua hotellihuoneessa, illallisen italialaisessa ravintolassa ja biletystä yömyöhään. Seuraavan morsiamen veimme Suomenlinnaan piknikille, kolmas pääsi sambatunnille ja tankotanssimaan ja viimeisin sai nauttia mm. suklaahieronnasta.












Kuva: Pinterest (alkuperäinen täältä)

Kaikki polttarit, joissa olen ollut mukana, olisivat kelvanneet myös itselleni mainiosti. Okei, tankotanssissa olin todella surkea, mutta huumorilla siitäkin selvittiin. Ainoa mitä ehkä toivoisin omalla kohdallani toteutettavan hieman toisin, on polttareiden biletysosio. Vaikka kyseessä onkin kuvainnollisesti viimeinen iltani sinkkuna, niin en silti välttämättä haluaisi Helsingin yöelämään heilumaan. Jos polttariseurueen budjetti ei riitä viemään minua Las Vegasiin, josta voin seuraavana aamuna herätä muistini menettäneenä, niin mielelläni bilettäisin parhaassa seurassa vaikkapa jossakin mökillä. Olisi niin mahtavaa luukuttaa niitä omia suosikkibiisejä (joita missään baarissa ei enää nykyaikana soiteta) ja tanssia ystävien kanssa pikkutunneille asti. Toisaalta olisi myös kiva laittautua nätiksi ja mennä johonkin hyvään ravintolaan illallistamaan, mikä taasen ei välttämättä onnistu mökkiolosuhteissa, mutta fiksut kaasoni varmasti ratkaisevat tämän ongelman jotenkin.;) Muutoin odotan polttareiltani mukavaa yhdessäoloa ystävien kanssa, hyvää ruokaa ja kuplivaa juomaa sekä paljon naurua. Niin ja jos saan yhden toiveen vielä esittää, niin olisi ihan mahtavaa päästä ratsastustunnille pitkästä aikaa.

Näillä puheilla luvassa on siis mitä todennäköisimmin nolauspolttarit, joiden ohjelmassa on mm. tankotanssia, ruokailu Hesessä, lonkerokännit ja armotonta biletystä Tigerissä. Kiva.;)

lauantai 3. tammikuuta 2015

Location, location, location

En ole vielä juurikaan maininnut sellaista häiden kannalta oleellista asiaa kuin juhlapaikka. Tähän on myös syynsä. Meillä saattaa jo olla hääpaikka tiedossa, mutta koska asia ei ole vielä varmistunut, niin en halua nuolaista ennen kuin tipahtaa. Voisin siitä huolimatta listata muutamia muita paikkoja, jotka saattaisivat soveltua häidemme viettoon.


Koska aiomme näillä näkymin hakea osan hääjuomistamme Ranskasta ensi kesänä, hääpaikalle tulisi voida tuoda omat juomat. Paikkaa tärkeämpi meille on laadukas catering, johon aiomme panostaa enemmän kuin muihin puitteisiin. Näin ollen hääpaikan tasosta on todennäköisesti  hieman tingittävä. Tämä tarkoittaa, että hääpaikka ei todennäköisesti tule vastaamaan kaikkia unelmiani (meren läheisyys, tyylikäs sisustus ja ulkoasu, suuret piha-alueet jne.). Haluaisin juhlatilan sisustuksen olevan melko pelkistetty ja modernihko/ajaton. En ole ikinä unelmoinut kartanohäistä juuri sen vuoksi, että kartanoiden sisustus on usein kaikessa upeudessaankin hieman liian rönsyilevä omaan makuuni. En myöskään haluaisi tilan sisustukseen kuuluvan voimakkaita värejä, jotka eivät sovi häiden teemaväreihin. Tilaan tulisi mahtua noin 60 henkeä illallistamaan ja tosiaankin tilaan pitäisi saada tuoda catering ulkopuolelta.


Siis tämä hääpaikkabusinesshän on aivan loputon suo, mutta melko pienellä vaivalla löysin muutamia paikkoja, jotka näyttäisivät täyttävän kriteerimme. Näistä Helsingin kaupunginmuseo ja Agroksenmäen holvikellari ovat ehkä hieman liian kalliita budjettiimme. Suomenlinnan Ruutikellari saattaisi jäädä liian pieneksi, mutta Myllysali voisi olla juuri sopiva meidän tarpeisiimme. Magito on kuvien ja kuvailujen perusteella joko ihanan industrial-henkinen tai aivan liian kolkko, joten sen sopivuudesta en vielä menisi takuuseen. Albergan kartanosta löysin hieman ristiriitaista tietoa siitä, saako tilaan tuoda omat ruoat vai ei.

Edit: Albergan kartanoon saa/pitää tuoda oma pitopalvelu, koska siellä ei ole kunnollista keittiötä.

Miss Murphyn hääpaikkalista:

Suomenlinnan Ruutikellari
Suomenlinnan Myllysali
Helsingin kaupunginmuseo
Magito
Agroksenmäen holvikellari
G18 
Albergan kartano 

Käykö teille koskaan niin, että vaikka olisitte kovastikin innostuneet jostakin asiasta, niin tosipaikan tullen ei millään jaksaisi tehdä mitään asian eteen? Tuollainen tietynlainen saamattomuus kaikissa asioissa, jotka pitää hoitaa, ärsyttää minua itsessäni suunnattomasti. Heti kun jostakin asiasta tulee "pakko", menetän kiinnostukseni. Näin käy varsinkin silloin, kun tehtävä tuntuu jotenkin todella suurelta. Pikkutarkan luonteen omaavana haluaisin aina tietää kaikesta kaiken, mikä ei kovinkaan usein ole mahdollista tai vaatii aivan liikaa työtä. Tällöin turhaudun helposti. Pääkaupunkiseudulla on niin runsaasti kivoja juhlatiloja, että tuntuu täysin mahdottomalta löytää se juuri meille oikea paikka. Noh, toivotaan, että alkuperäinen suunnitelmamme toteutuu, jolloin emme joudu lähtemään mukaan hääpaikkarumbaan.

                                                        Kuvat Pinterest

Jos te tiedätte muita tyylikkäitä juhlapaikkoja Helsingistä/Espoosta, joihin saa viedä omat ruoat ja juomat ja joiden vuokra on alle 800 euroa, kertokaahan niistä kommenttiboksin puolella.:) Olisi myös mukava tietää, jos teillä on jo kokemusta joistakin listaamistani juhlatiloista.

BTW, pahoittelen, että blogin ulkonäkö muuttuu noin joka toinen päivä.:D Olen vielä opetteluvaiheessa tämän bloggerin kanssa ja varmasti menee vielä hetki ennen kuin löydän sen omaa silmääni täydellisesti miellyttävän mallin. Haluaisin mm. muokata kuvat leveämmiksi, mutta en ole siinä vielä onnistunut...

perjantai 2. tammikuuta 2015

Tavarataivas

Näin joulun jälkeen, kun joululahjat ovat vielä tuoreessa muistissa, voisin pohdiskella hieman myös häälahjoja. Aiomme ensisijaisesti pyytää lahjoituksia häämatkarahastoomme. Haluaisin kuitenkin tehdä lisäksi lyhyen lahjalistan niille vieraille, jotka ostavat mieluummin konkreettisia tavaralahjoja. Jos totta puhutaan, niin se ei-niin-pieni materialisti minussa haluaa myös saada ihan oikeitakin lahjoja.;) 

Koska olen asunut omillani jo yli kaksitoista vuotta, joista olemme mieheni kanssa jakaneet talouden noin kahdeksan vuoden ajan, niin voin rehellisesti sanoa, että meiltä löytyy jo kaikki, mitä ihminen voi mahdollisesti tarvita. Astiapuolelta löytyy mm. valkoista Casa Stockmannin lautasta, valkoista Teemaa ja 24 h -sarjaa, turkoosia Kokoa, Villeroy & Bochin New wavea, Tonfisk Designia sekä Marimekon Oivaa ja Primaveraa. Casa Stockmannin lautasten tilalle voisin ajatella pyytäväni jotakin hieman laadukkaampaa sarjaa. New waven espressolusikat ovat olleet hankintalistallamme jo pitkään ja kyllä muutkin saman sarjan aterimet kelpaisivat mainiosti.


Kahvikuppejakin meiltä löytyy ihan riittävästi, mutta haluaisimme täydentää kokoelmaa vielä teräksisillä espressokupeilla. Lisäksi mieheni haluaisi hankkia meille kunnollisen valurautapadan. Muuten astiapuoli onkin aika hyvin hoidossa. Osa juomalaseista on aika vanhoja, joten niiden tilalle voisin mieluusti ottaa vaikkapa Design House Stockholmin Globe-lasit.



Holmegaardin suuri lyhty nahkaisella sangalla on kiinnittänyt huomioni jo pitkään. Toinen ihana turhake, josta aika ajoin haaveilen, on bioetanolitakka. Isot takat ovat häälahjaksikin turhan hintavia, mutta pieni takka toisi myös kivasti tunnelmaa talvi-iltoihin.


                                              
Kauniit valaisimet ovat heikkouteni, ja jonkin verran niitä onkin jo kertynyt kotiimme. Mieluusti lisäisin kokoelmaani vielä esimerkiksi Artemiden Tolomeo lettura tai mega -lattiavalaisimen sekä Le Klint 172B kattovalaisimen.


                                                  Kaikki kuvat: stockmann.com

Olisihan noita ihanuuksia vaikka kuinka. Kuten jo alussa totesin, meillä on jo kaikkea, mitä tarvitsemme, enemmänkin. Lisäksi olen aika tarkka siitä, mitä kotiimme hankin. Toisinaan mietin, olenko todella tylsä ja jopa tavallaan epäkohtelias, kun pyrin aina ilmaisemaan selvästi omat lahjatoiveeni. Eikö se ajatus olekaan enää tärkein? Toisaalta tässä yltäkylläisyydessä, jossa elämme, on mielestäni jossain vaiheessa pakko alkaa rajoittamaan kotiin virtaavaa tavaramäärää. Minusta ei ikinä olisi elämään askeettisesti, rakastan materiaa liikaa.;) Sen sijaan pyrin harkitsemaan hankintojani vielä entistä tarkemmin ja kierrättämään tarpeettomat tavarat. Häälahjalista on näin ollen meille aivan ehdoton.

Blogia lukeville ystävilleni vielä tiedoksi, että emme oleta saavamme esimerkiksi monen sadan euron valaisimia häälahjaksi. ;D Kokosin tähän vain tämänhetkisiä haaveitani. Häälahjalistassa tulee olemaan sopivassa suhteessa huokeampia ja hieman arvokkaampia vaihtoehtoja. Tänä vuonna sain todella kivoja ja tarpeellisia joululahjoja. Mieheni taisi kyllästyä talviunille vaipuvaan morsiameensa ja osti minulle Philipsin sarastusvalon.:D

P.S. Meille on jostain päässyt livahtamaan pienoinen vatsatauti. Miehen se jo kaatoi, mutta itse olen vielä terveenä. Jos blogi yllättäen hiljenee, niin tiedätte, mistä on kyse...