keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuodenvaihteessa

Vuosi 2014 oli monella tapaa erityinen. Parhaiten tulen tietysti muistamaan tämän vuoden kesän, jolloin menimme mieheni kanssa kihloihin. Kesä olikin ehdottomasti parasta tässä vuodessa. Varsinkin syksyllä jouduin viettämään paljon aikaa kaukana omalta mukavuusalueeltani. Olenkin osittain todella helpottunut siitä, että vuosi 2014 on pian takana. Yleensä olen aina vuodenvaihteessa hieman harmitellut, että kuinka se vuosi meni taas niin nopeasti, mutta tällä kertaa olen täysin valmis päästämään vuoden 2014 käsistäni. Vuosi oli täynnä epävarmuutta, deadlineja toisensa perään ja kasvavaa jännitystä, mutta myös itsensä ylittämistä, saavutuksia, suurta helpotusta ja onnea. Mitä tahansa vuosi 2015 tuokaan tullessaan, se on ainakin varma, että hääsuunnittelut jatkuvat uudella innolla heti vuoden alusta.

Kuplivaa ja räiskyvää uutta vuotta teille kaikille! Meidän uuden vuoden juhlintaan kuplat kuuluvat oleellisena osana, noin kolme pullollista niitä.;)

 

maanantai 29. joulukuuta 2014

Mennään naimisiin!

Wanhassa Satamassa järjestettävät Mennään naimisiin -messut viettävät tammikuussa 20-vuotisjuhliaan. Messut ovat auki lauantaina 10.1. klo 10-17 ja sunnuntaina 11.1. klo 11-16. Juhlavuoden kunniaksi messujen ohjelmakattauksen lupaillaan olevan runsaampi kuin koskaan. Luvassa on mm. muotinäytöksiä, luentoja, korkojen korkeakoulu, poseerausklinikka, meikkistudio, workshoppeja, photobooth sekä oma suosikkini, samppanjabaari.

Muistatteko vielä, kuinka pohdiskelin Kun kamera ei rakasta -postauksessa, tulisiko ennen häitä harjoitella myös valokuvissa poseeraamista? Nyt olisi tilaisuus saada ammattilaisen konkreettisia vinkkejä valokuvissa onnistumiseen messujen Poseerausklinikalla. "Valokuvissa onnistuminen ei ole salatiedettä vaan harjoittelun tulos." Juuri näin!;)

Luennoista minua kiinnostavat eniten "Morsiuskimppu ja häiden kukat" sekä "Dokumentaarinen hääkuvaus". Photoboothissa olisi myös hauska käydä nappaamassa muisto messupäivästä. Häämuotinäytös pitää tietysti käydä katsastamassa ja samppanjabaarissa uppoaa varmasti lasi tai pari kuohuvaa. Lisäksi näytteilleasettajia on todennäköisesti niin paljon, ettei kaikkia ständejä millään ehdi/jaksa käydä läpi. Täytyy siis priorisoida. Hääkutsut ja -rekvisiitta -aihealueelta minua kiinnostavat ainakin Calligraphen oy sekä Omatyyli.fi, jotka molemmat tarjoavat personoituja painotuotteita. Kukat ja koristelu -teemaiset ständit aion myös koluta huolella läpi.

Sulhanen on myös kiinnostunut osallistumaan messuille, joten en joudu sentään yksin menemään. Voisin yrittää houkutella myös toisen kaason mukaan siltä varalta, että sulhanen ei halua osallistua poseerausklinikalle tai istua kuuntelemassa luentoa hääkukista. ;) Olimme seurustelleet mieheni kanssa vasta pari kuukautta, kun hän jo vei minut ensimmäistä kertaa häämessuille! Tuolloin kummallakaan ei vielä ollut häät mielessä, vaan mieheni oli messuilla töissä ja järkkäsi myös minulle ilmaislipun. Nyt, yli yhdeksän vuoden jälkeen, menemme jälleen yhdessä häämessuille, mutta tällä kertaa tositarkoituksella.:) 

lauantai 27. joulukuuta 2014

In the year 2000

Nyt voisi olla hyvä hetki miettiä, mitä ensi vuosi mahdollisesti tuo tullessaan häiden suunnittelujen saralla. Samalla on hyvä listata asioita, jotka on hoidettava ensi vuoden aikana. Vaikka myönnän motivoituvani monen muun tavoin lähestyvästä deadlinesta, väittäisin silti olevani luonteeltani sellainen ihminen, joka haluaa tehdä kaiken rauhassa ja ajan kanssa. Näin ollen myös hääjärjestelyt on parasta aloittaa hyvissä ajoin.

Kuva täältä

Heti vuoden alussa järjestetään häämessut Wanhassa satamassa Helsingissä, joihin aion ehdottomasti osallistua. Ensi vuoden aikana tulisi käydä sovittelemassa muutamia häämekkoja, jotta mekon malli ja hankintatapa (liike/nettikauppa) alkaisivat hahmottumaan paremmin. Valokuvaaja täytynee buukata vähintään vuosi ennen häitä. Joulukuuhun mennessä on askarreltava/tilattava Save the date -kortit, jotka lähetetään joulukorttien ohessa. Jos korttien tyylin haluaa olevan yhteneväinen kutsujen tyylin kanssa, niin myös kutsujen ideoinnin pitäisi olla tässä vaiheessa aika pitkällä (kuten myös muiden paperituotteiden). Myös vieraslista täytyy saada valmiiksi.

Vihkimistavan pitäisi hahmottua tarkemmin ja hääpaikka tulee varmistaa ensi vuoden aikana (näistä lisää myöhemmin). Musikaalisilta ystäviltä voisi alustavasti tiedustella suostumusta esiintymään vihkimisen jälkeen. Myös DJ:n haluaisin saada varattua ensi vuoden aikana. Pääkaupunkiseudun catering-yrityksistä haluan tehdä itselleni jonkinlaisen yhteenvedon, ja kiinnostavimpiin yrityksiin voisi lähettää jo tarjouspyynnön. Tästä tulikin mieleen, että myös (alustavasta) budjetista pitäisi sopia sulhasen kanssa.

Kun ensi vuonna hoitaa kaikki kriittisimmät asiat (paikka, ruoka, musiikki, vihkiminen, valokuvaus), niin häävuonna voikin keskittyä mm. juhlapaikan koristelun suunnitteluun, mekon hankintaan, plaseerauksen suunnitteluun, kampauksen ja meikin visiointiin ja muuhun kivaan näpertelyyn.

Mitä unohdin? Varmasti jotain tosi oleellista...

P.S. Otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä, enkä elä pahasti menneisyydessä. Sen sijaan olen suuri Conan-fani (klik).;)

maanantai 22. joulukuuta 2014

Murphy´s law of Christmas

Ajattelin kertoa vielä ennen joululaitumille (?) laukkaamista hieman meidän jouluperinteistä. Otsikosta huolimatta en aio avautua kaikista pikku kömmähdyksistä, mitä jouluna voi sattua (kuten, että mies tiputtaa kulhollisen punaviinikastiketta keittiön lattialle tai että leikkaamaton kollikissa merkkailee asuntoa koko joulun). Paitsi yhdestä, mikä on vielä aika tuoreessa muistissa...

Joulukorttisatoa
Omaan kotiimme emme ole ikinä hankkineet aitoa kuusta. Ikikuusemme kootaan ja koristellaan yleensä vasta aatonaattona. Kuusen lisäksi käytän kodissani aika hillitysti joulukoristeita. Yhden valkoisen hyasintin sain sentään tänä vuonna ostettua; se on aika kivan näköinen Iittalan Kastehelmi-tuikkukipossa. Aatonaaton perinteisiimme kuuluvat myös joulumakkara sekä jouluoluet, jotka nautitaan kuusen koristelun jälkeen.

Joulukuusieleganssia vuodelta 2013.
            

Jouluaattona syömme aamulla joulupuuron (piilotetulla mantelilla tietty) ja katsomme joulurauhanjulistuksen sekä Lumiukon. Joulussa ehdottomasti parasta (tunnelman lisäksi) on syöminen.;) Tänä vuonna mennään aika perinteisellä setillä. Luvassa on varmasti ainakin kaloja, laatikoita, rosollia sekä kinkkua. Jos vietämme joulua kahdestaan kotona, emme yleensä hanki kinkkua vaan jotain muuta maittavaa lihaa, kuten poroa.

Joulupipareiden sijaan yritin valmistaa rocky roadia ensimmäisen kerran ikinä. Nyt tuli kuitenkin Murphyn laki vastaan, ja suklaa kökköytyi vesihauteessa. Analysoin tapahtunutta jälkikäteen ja totesin epäonnistumisen johtuneen mitä todennäköisimmin siitä, että minä, yksi maailman pedanteimmista ihmisistä, en noudattanut ohjetta! Lisäsin voin suoraan sulattamatta suklaan joukkoon, vaikka ohjeessa nimenomaan käskettiin sulattamaan voi erikseen. Muistan ajatelleeni, että ei kait sillä pitäisi olla mitään merkitystä. Ilmeisesti oli. Hyvältä ne silti maistuvat, eikä tuo ulkonäkökään nyt ihan hirveä ole... 

Rocky road á la Miss Murphy (kuvakin tärähtänyt...)
Jouluaattoon kuuluu tietysti joulusauna. Lahjoja toki myös jaetaan, mutta ei (onneksi) enää samassa mittakaavassa kuin lapsena. Lahjojen avaamisen jälkeen loppuilta kuluu glögiä siemaillen ja jouluohjelmia katsoessa (Samusirkka on must). Joulun pyhinä otetaan rennosti, luetaan kenties lahjaksi saatua kirjaa ja napostellaan joulusuklaita.


Minun ja mieheni perheiden jouluperinteet poikkeavat jonkin verran toisistaan. Minua tämä ei ole ikinä haitannut. On ollut mielenkiintoista ja virkistävää päästä kokemaan erilaisia jouluaattoja. Itse voisin hyvin kuvitella viettäväni joulun myös ulkomailla. Ei ehkä etelän lämmössä, mutta jossakin kivassa joulukaupungissa, jossa voisi nauttia joulumarkkinoiden tunnelmasta ja syödä aattona illallista hyvässä ravintolassa.


Karvakamu kokoaa kuusta.
Nyt näyttää siltä, että saamme ehkä sittenkin valkeahkon joulun!

Rauhallista joulua kaikille!

perjantai 19. joulukuuta 2014

It´s so fluffy!

Miss Murphy proudly presents: Karvakamu.


Vaikka en omia kuviani haluakaan julkaista täällä blogissa, meillä asustaa eräs, joka ei ole aivan yhtä tarkka yksityisyydestään. Hän on seitsemänvuotias Eurooppalainen poikakissa, joka muutti meille vuonna 2008. Karvakamu tuli meille pentuna suoraan lapsuudenkodistaan noin 13 viikon ikäisenä. Itse viimeistelin tuolloin graduani, joten pystyin olemaan pennun kanssa kotona. Todettakoon vielä, että "Karvakamu" ei ole hänen oikea nimensä, vaan taiteilijanimi, jota hän halusi käytettävän täällä blogissa. ;) Hänelle on vuosien kuluessa kertynyt myös monia muita nimityksiä, joita omistajat käyttävät varsinkin silloin, kun hän tekee jotain pahaa, mutta jätetään ne nyt mainitsematta. ;)

Oliko se oikeasti joskus noin pieni!
                                                   
Karvakamun lempparijuttuja ovat raaka possun sydän, ulkoilu valjaissa sekä pitkät päiväunet. Pentuna hän oli aika vilkas, ja omistajilta taisi mennä useampaankin otteeseen hermot kaikenlaiseen härväämiseen ja vempulointiin. :D Hän on kuitenkin loppujen lopuksi ollut todella helppo lemmikki. Ei ole ikinä tuhonnut mitään arvokasta, kiipeillyt verhoissa tms. Vanhemmiten hänestä on tullut oikein leppoisa kaveri. Pieniä protesteja aiheuttaa nykyään oikeastaan enää paha ruoka, kuljetuskoppaan pakottaminen ja laiska emäntä, joka ei jaksa ulkoilla joka päivä. Hän on myös erittäin kiltti ja muutenkin hyväluonteinen. Turhautuessaan (liian pitkään yksin oltuaan) saattaa toisinaan hyökätä painimaan jalan kanssa, mutta tätä tapahtuu enää todella harvoin.


Muutettuamme kaksiosta isompaan asuntoon, Karvakamu sai oman pihan. Pihalla on pylväässä kiinni pitkä hihna, jonka päässä hän voi turvallisesti nököttää tuijottamassa lintuja. Tosin varsinkin kesällä piha on aivan täysin riittämätön reviiri, jolloin pitää päästä flexin päässä vaeltamaan kauemmaksi. Se flexin toisessa päässä huokaileva emäntä ei vaan aina oikein ymmärrä, kuinka viihdyttävää puskassa jumittaminen voikaan olla. Pitäisi muka liikkua enemmän, vaikka puskissahan on ne kaikkein parhaimmat hajut.  


Kissat ovat mielestäni hieman väärinymmärrettyjä lemmikkejä. Kissojen ajatellaan viihtyvän hyvin yksinään, eikä niiden oleteta kaipaavan seuraa. Toki jos kissaa ei ole pentuna totutettu ihmiseen, vaan se on viettänyt elämänsä ensimmäiset kuukaudet ainoastaan emonsa ja sisarustensa seurassa, se saattaa jäädä araksi ja omissa oloissaan viihtyväksi. Meidän Karvakamu on aina hakeutunut ihmisten seuraan ja protestoi jos hänet jätetään pitkiksi ajoiksi yksin. Hän myös "juttelee" paljon ja on muutenkin todella sosiaalinen kissa. Tämä "hullu kissanainen" ottaisi mielellään Karvakamulle kissakaverin, mutta mies ei jostain syystä ole oikein lämmennyt ajatukselle. :D

Viikonloppuna Karvakamulla on ohjelmassa rentoa hengailua, ehkäpä vähän ulkoilua ja paljon syömistä. Voisin itse tehdä samoin.:)

torstai 18. joulukuuta 2014

Salil eka salil vika

Monet tulevat morsiamet aloittavat jonkinlaisen elämäntapamuutoksen ennen häitä. Minulla ei ole ihan niin kunnianhimoisia tavoitteita, mutta olen kyllä lisännyt salitreenejä tavoitteena saada hieman lisää lihasmassaa. Saliohjelmani olen löytänyt netistä ja olen muutenkin aika itseoppinut salilla kävijä. Olen ajatellut, että ei se kuntoilu voi oikeasti olla mitään rakettitiedettä.;) Toki jos en saa haluamiani tuloksia, voisin hyvin käydä konsultoimassa personal traineriä. Kaiken kaikkiaan olen ihan peruskuntoilija, joka yrittää saada edes ne kolme liikuntakertaa mahtumaan viikkoonsa.


Olen oppinut nauttimaan liikunnasta vasta aikuisena. Olen aina ajatellut olevani laiska liikkumaan, mutta kun aloin miettimään, mitä kaikkea urheilua olen elämäni aikana harrastanut, niin listahan on oikeastaan aika pitkä. Nuorempana pelasin hetken aikaa koripalloa ja ratsastin noin kolmen vuoden ajan. Olen suorittanut kuntonyrkkeilyn peruskurssin, käynyt savate-tunneilla sekä erilaisissa Yliopistoliikunnan jumpissa (astangajooga, body pump jne.). Jokunen vuosi sitten kävin siskoni kanssa joka viikko uimassa ja vesijuoksemassa. Ongelmana on varmaankin ollut liikuntaharrastusteni epäsäännöllisyys. Urheilin vain kerran viikossa enkä välttämättä edes joka viikko...


Juoksuharrastukseen tutustuin ensimmäisen kerran mieheni kautta. Aikaisemmin en voinut kuvitellakaan käyväni juoksulenkeillä. Täytyy kyllä tunnustaa, että en innostunut lajista ensimmäisen lenkin perusteella. Joitakin vuosia myöhemmin päätin antaa juoksulle uuden mahdollisuuden. Tällä kertaa menikin jo paljon paremmin ja olen siitä lähtien jatkanut juoksuharrastusta säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen juossut pari kertaa Naisten kympin ja lisäksi osallistuin viime kesänä Nice run -juoksutapahtumaan. Vaikka tällä hetkellä sali vetää puoleensa enemmän kuin juoksulenkit, toivoisin juoksuharrastuksen kulkevan mukanani läpi elämän.

Kuvat Pinterest (1, 2, 3

Mieheni on myös yrittänyt opettaa minua golfaamaan, mutta minulla näyttäisi olevan jonkinlainen asenneongelma kyseistä lajia kohtaan. Hermot meinaavat mennä, vaikka muuten olen todella pitkäpinnainen tyyppi.:D Unelmoin, että voisin joskus aloittaa ratsastuksen uudestaan. Harmi vaan, että kyseinen harrastus on todella kallis.

En olisi kyllä ikinä uskonut, että tältä entiseltä sohvaperunalta riittäisi näin paljon juttua urheilusta. Toki myös ikä tuo mukanaan tietynlaisen "pakon" huolehtia fyysisestä kunnostaan. Tietokonetyöskentely aiheutti minulle niin hirveitä niskavaivoja ja päänsärkyjä, että sinne salille oli lähes pakko suunnata. Kieltämättä myös tulevat häät motivoivat treenaamaan. Ei musta ikinä mitään Tiina Jylhää tule, mutta toivottavasti terveempi ja parempikuntoisempi (ja vähän lihaksikkaampi) minä. :)

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Mikä joulu?

It is on. Nimittäin joulufiiliksen metsästys. En ole ikinä ollut mitenkään kovin fanaattinen jouluintoilija, mutta tänä vuonna se vähäinenkin joulumieli näyttää olevan kadoksissa. Syytän lumettomuutta. Muistan toissa joulun olleen todella valkoinen myös etelässä. Kävimme aattona pienellä metsäretkellä ja lunta oli polviin asti!

Aloitin joulun tunnelmoinnin eilen kolmen tunnin lahjojen metsästyssessiolla. Saattaa kuulostaa aika karmealta, mutta koska minulla ei ollut mihinkään kiire ja löysin lahjat melko vaivattomasti, niin oli itse asiassa aika kiva kierrellä kaupungilla jouluvaloja ihastellen. Tuomaan markkinat olivat erityisen tunnelmalliset ja kauniit. Markkinoilla kannattaa poiketa ihan vaikka vaan ihastelemassa upeaa valaistusta.


 

Käväisin myös Xmas Garage -tapahtumassa, josta löysin ainoastaan joululahjapaperia. Tänään olenkin paketoinut parit lahjat samalla juoden kanelilla maustettua lattea. Nyt on kovat keinot käytössä, koska jopa jouluradio soi taustalla. Kyllä nyt Kristiina Wheelerin Joulupukkiukin pitäisi viimeistään tehdä sydämeeni joulun (or not).



maanantai 15. joulukuuta 2014

Oh so shiny

Tajusin, että vaikka olen kyllä kertonut kihlasormuksestani täällä blogissa, niin en ole muistanut lisätä yhtäkään kuvaa sormuksesta. Korjaan asian nyt ja samalla ajattelin esitellä muutamia muitakin lempikorujani.

Ensimmäisessä kuvassa on sormuksen lisäksi pari muuta kovimmassa käytössä olevaa korua. Valmistujaislahjaksi saamani Pernille Corydonin ruusukultainen kaulakoru on uusin tulokas. Olen tällä hetkellä todella mieltynyt ruusukultaisiin koruihin. Kihlaa suunniteltaessa yhtenä ideana oli lisätä ruusukultaa sormuksen keskellä kulkevaan uraan. Seppä oli kuitenkin sitä mieltä, että kulta kuluu käytössä pois, joten hylkäsin sen idean. Helmikorviksia käytän lähes päivittäin. Myös muut yksinkertaiset hopeiset nappikorvikset ovat hyviä arkikäyttöön. Alimman kuvan oikeanpuoleiset napit taitavat olla ensimmäinen mieheni minulle ostama syntymäpäivälahja.

 

Lumoavan sydänriipuksen olen myös saanut lahjaksi mieheltäni. Myös Snö of Swedenin koruja on kertynyt minulle jonkin verran.



Statement-koruja ihastelen kyllä muilla ihmisillä, mutta itse en ole oikein oppinut käyttämään niitä. Pitkäketjuisia kaulakoruja sen sijaan käytän melko usein varsinkin neulemekkojen kanssa. Pöllöriipus on tämänhetkinen suosikki.



Hääkoruiksi voisin ajatella esimerkiksi yksinkertaisia helmikorvakoruja sekä helmikaulaketjua (jos siis unohdetaan Cash, money, bling bling -postauksen ihanat timantit ;)). Pahoittelen kuvien laatua. Opettelen vasta käyttämään miehelle 30 v. lahjaksi ostamaani Olympus Pen Mini -kameraa...

Loppuun vielä kuva viikonlopulta. Pikkujouluihin matkatessa oli hyvä olla vähän mielenkiintoista matkalukemista mukana. Hyvää alkavaa viikkoa! Tällä viikolla pitäisi vihdoinkin hoitaa ne joululahjaostokset...


perjantai 12. joulukuuta 2014

Weird science

Kaikkea sitä löytyykin netin (tai siis Pinterestin) ihmeellisestä maailmasta. Häät tiedeteemalla! Mahtavaa! Itselläni on aika vahva "tiedenörttitausta", joten mielelläni näkisin myös häidemme teemassa pieniä viitteitä tieteen kiehtovaan maailmaan. Sulhanen tosin on aivan eri maailmasta, joten en tiedä, suhtautuisiko hän kovin suopeasti mittalaseihin kukkamaljakkoina tai alkuaineiden kemiallisiin merkkeihin pöytäkortteina. ;) Tuo DNA:n muotoinen sormus on todella hieno, mutta ehkä jo vähän liikaa... Rajansa kaikella. :D Sen sijaan tuon viimeisen kuvan kakun ottaisin todella mielelläni omiin häihini. Uskomattoman hieno!





 

                                                                   Kuvat Pinterest: 1, 23, 4, 5, 6

Onko siellä ruudun toisella puolella ketään toista, joka inspiroituu tiedeteemaisista häistä yhtä vahvasti kuin minä vai olenko täysin poikkeava tapaus? ;) Viikonloppuna olisi edessä talven ensimmäiset ja todennäköisesti ainoat pikkujoulut. Tällä kertaa pikkujouluja juhlitaan vain kahden naisen voimin. Ystäväporukkamme, joiden kesken olemme perinteisesti viettäneet tyttöjen pikkujouluja, on kuluneen vuoden aikana levittäytynyt ympäri Suomea ja jopa ulkomaille asti, joten tällä kertaa mennään pienemmällä kokoonpanolla. Silti en yhtään epäile, etteikö meillä olisi luvassa erittäin hauska ilta hyvän ruoan, juoman ja tanssimisen merkeissä. Toivotankin nyt teille oikein hauskaa viikonloppua ja palataan asiaan taas ensi viikolla.

torstai 11. joulukuuta 2014

Valoa pimeyteen

Ei kai tässä jatkuvassa pimeydessä mikään muu auta, kuin sytytellä kynttilöitä ja olla kiitollinen edes pimeiden iltojen (ja päivien) luomasta tunnelmasta. Viime viikolla oli muistaakseni yksi aurinkoinen päivä. Salille matkatessani ajattelin, että takastulomatkalla jään yhden pysäkin aikaisemmin kyydistä ja kävelen merenrantaa pitkin kotiin nauttien auringosta. Noh, pari tuntia myöhemmin oli taas pilvistä ja aurinko lähes laskenut...


 

Nuo viimeisen kuvan "valolonkerot" ovat peikonpähkinän oksia (lasin läpi kuvattuina), joihin on kiedottu parvekkeen kaiteelta yli jäänyt osio jääpuikkovaloja. Häät loka-marraskuussa voisivat kaikessa synkkyydessään olla aika tunnelmalliset. Juhlavalo- ja kynttiläöverit takaisivat ihanan lämpimän tunnelman, eikä lumen puuttuminen näin ollen välttämättä haittaisi. "Talvenihmemaahäitä" en itse uskaltaisi yrittää järjestää, koska lumen saanti on nykyään niin tuurista kiinni ainakin täällä etelässä. Mutta kunnon kaamoshäät voisivat olla ihan mielenkiintoinen idea. Räntäsade, myrskytuuli ja läpäisemätön pimeys kuuluisivat asiaan ja antaisivat häille sellaista pientä "goottivibaa". :D Jenkeissä halloween-teemahäät taitavat olla jopa melko yleisiä (jos on uskominen Neljät häät -ohjelmaa). Noh, ei meille kuitenkaan tule gootti- tai halloweenhäitä, mutta yritetään nyt kuitenkin keksiä jotain positiivista tästäkin vuodenajasta.;)   

tiistai 9. joulukuuta 2014

Pienissä häissä

Yksi asia, josta olemme olleet mieheni kanssa samaa mieltä hääsuunnittelujen alusta alkaen (ollaan me aika monestakin asiasta samaa mieltä), on se, että häissä ei tarvitse juottaa vieraita humalaan. Molempien mielestä häät ovat ennen kaikkea hienot juhlat, eikä niihin sen vuoksi kuulu minkäänlainen örvääminen. Toki haluamme, että vieraillamme on hauskaa, emmekä missään nimessä aio itsekään pysyä vesilinjalla. Enkä myöskään aio katsoa humalaisia vieraita nenänvarttani pitkin (jokuhan voi humaltua jo siitä yhdestä samppanjalasillisesta!).;) Hääjuhlissa saa humaltua onnesta ja elämästä ja jopa siitä viinistä, mutta mielestäni alkoholitarjoilua ei pidä suunnitella sillä periaatteella, että kunhan viina ei vaan loppuisi kesken. Annokset lasketaan vierasmäärän mukaan ja loppuillan juomiksi ostetaan esimerkiksi erikoisoluita ja -siidereitä, joiden nauttimisessa pääosassa on maku eikä vaikutus.

Tämä aihe on hieman hankala, koska helposti kuulostaa nipolta ja siltä, että arvostelisi muiden valintoja. Se ei kuitenkaan ole tarkoitus, vaan lähinnä yritän selvittää itselleni meidän valinnan mahdollisia huonoja puolia. Voiko käydä niin, että bileet lässähtävät kesken kaiken jos juomia ei ole mitoitettu koko illan tarpeisiin? Toisaalta kovinkaan monessa juhlapaikassa ei saa bailata aamuun asti, vaan bileet siirtyvät kuitenkin jossain vaiheessa baareihin, joista taasen saa ostettua alkoholia mielin määrin. Minulla on myös tässä vaiheessa vielä sellainen mielikuva illan kulusta, että me poistuisimme paikalta jo hieman muita vieraita aikaisemmin. Tämän jälkeen vieraat joko jäävät jatkamaan iltaa juhlapaikalle (jos mahdollista) tai poistuvat jatkoille/koteihinsa.

Tähän ikään mennessä olen jo oppinut, että bileet eivät useinkaan parane enää sen kymmenennen viinilasillisen tai kuudennen shotin jälkeen (minä sammun sen kuudennen shotin jälkeen, on testattu). Lisäksi mulla on nykyään niin hirveitä krapuloita, että ei edes tee mieli juoda itseään humalaan. Toiveissa olisi siis hauskat bileet, joiden jälkeen seuraavana aamuna voi silti herätä hyvin levänneenä ja hyvävointisena. Mission impossible?;)

P.S. Kai te olette jo tutustuneet kaikkien aikojen kovimpaan bile-eläimeen? ;)

maanantai 8. joulukuuta 2014

Cash, money, bling bling

Minulla on erittäin selvä visio siitä, millaisen kodin (ja mistä) haluaisin, jos voittaisin lotossa. Kumma kyllä, en juurikaan ole miettinyt häitä samalta aspektilta eli millaiset häät haluaisin jos rahasta ei olisi pulaa. Erään teorian mukaan kaikkein onnellisimmat ihmiset osaavat olla kiitollisia siitä, mitä ovat saaneet sen sijaan, että murehtisivat sitä mitä vielä puuttuu. Varmasti pitää paikkansa, mutta ehkäpä lottovoittohaaveet eivät kuulu ihan samaan kategoriaan. Tiedän, että tuskin tulen ikinä saamaan unelmataloani, mutta toisinaan on vaan kiva haaveilla.

Mutta siis asiaan. En oikein osaa edes ajatella, millaiset häät järjestäisin jos rahaa olisi miljoonia, mutta leikitään vaikka, että rahaa olisi sen verran, ettei mistään tarvitsisi tinkiä. Minun ja sulhasen sekä kaasojen asut teetettäisiin mittojen mukaan. En ymmärrä mitään mistään Vera Wang -morsiuspuvuista, joten sellaista minun ei kannattaisi hankkia vaikka olisin kuinka varoissani. :D Kengät sen sijaan voisivat olla vaikkapa Louboutinit ja häälaukku Chanelin. Vihkisormukseni materiaali ei muuttuisi, koska titaani sattuu olemaan niin ylivoimainen korumateriaali.;) Timantteja sen sijaan tulisi alkuperäisiä suunnitelmia enemmän. Joko kapea täysallianssi tai leveämpi sormus useammalla timanttirivillä. Kapeampi malli olisi kyllä varmaan enemmän minun tyylinen.



                                         Kuvat GL-korun facebook-sivuilta

Muiksi koruiksi valitsisin yksinkertaisen timanttiriipuksen sekä -korvakorut Tiffanyltä. Tässä taas tulee hyvin esille hieman vaatimaton luonteeni. Tiffanyn koruja selatessani en pystynyt edes leikistään valitsemaan niitä 20 000 punnan timanttikaulakoruja, vaan "tyydyin" suosiolla parin tonnin hintaluokan koruihin.



 
                                         Kuvat: Tiffany.com

Catering häihimme otettaisiin esimerkiksi A21 Diningilta. Toisaalta vaihtoehtona voisi myös olla häät jossakin Royal-ravintolat ketjun toimipisteessä kuten Sipulissa. Sipulin sali takkoineen olisi todella tunnelmallinen paikka syyshäille. Jos kuitenkin päätyisimme pitämään merelliset häät (esimerkiksi NJK:lla), niin silloin saattaisimme jopa aikaistaa hieman häiden ajankohtaa, jolloin juhlapaikalle voitaisiin saapua tyylikkäästi suurella purjeveneellä. Kesähäihin merellisessä ympäristössä kuuluisi myös juhlateltta, jossa pidettäisiin cocktail hour ennen illallista.

Vihkimisen jälkeen esiintyisi trio tai kvartetti soittimineen (ainakin viulisti olisi kiva). Illallisen aikana musiikista vastaisi pianisti. Bändi esiintyisi alkuillasta ja DJ jatkaisi bilemusan soittamista myöhään yöhön. Illan aikana meitä viihdyttäisi myös stand up -koomikko (esim. Sami Hedberg kelpaisi ;)). Yöllä saisimme vielä ihastella upeaa ilotulitusta. Hääyön viettäisimme Kämpissä ja aamulla rentoutuisimme vielä Kämpin spassa. Illalla lentäisimme ykkösluokassa häämatkalle paratiisisaarille. Takastulomatkalla saattaisimme vielä poiketa shoppailemassa New Yorkissa.

Uuh, miten ihanaa ylellisyyttä! ;) Koska emme kuitenkaan ole helvetin rikkaita Jyllenbergejä, niin joudumme tyytymään hieman vaatimattomampiin häihin. Hienot niistä tulee silti. :)    

torstai 4. joulukuuta 2014

Vuosipäivä

Tällä viikolla tuli kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä kun tapasimme mieheni kanssa. Ei kyllä tunnu yhtään siltä, että olisimme olleet niin kauan yhdessä. Aika vaan menee niin nopeasti hyvässä seurassa.;) Koska hyvä ruoka on yhteinen intohimomme ja harrastuksemme, niin vuosipäivä on aina oivallinen syy mennä syömään johonkin kivaan ravintolaan. Tällä kertaa testasimme Helsingin Sinne-ravintolan, jossa valmistetaan herkullista bistroruokaa. Oli kyllä todella hyvä ruoka ja itse ravintolasalikin on näkemisen arvoinen.

Ihan off topic, onnistuin tänään tiputtamaan kihlasormukseni likaiseen tiskipöydällä likoamassa olleeseen jogurttikulhoon. :D Otan sormuksen yleensä aina pois sormesta keittiössä touhutessani ja laitan sen mikron viereen hyllylle. Aikaisesta aamusta väsyneenä en ihan osunut hyllyyn ja näin ollen sormus molskahti sinne kulhoon. Noh, olipahan taas pakko pestä sormus, se nimittäin meinaa monesti unohtua, vaikka sormuksia olisi hyvä huoltaa säännöllisesti. Ainakin titaanille pelkkä pesu miedolla saippuavedellä riittää. Timanttikin kiiltää taas kauniimmin, kun ei ole rasvan ja muun lian samentama. Minulle kihlasormus ei ole kokoajan sormessa pidettävä koru. Otan sen pois siivotessa, yöksi, kuntosalilla jne. Flakkamallinen titaanisormus on melko paksu (tulee enemmän ulos sormen sivuilta kuin pyöristetty malli), mikä tekee siitä näyttävän näköisen, mutta myös hieman epäkäytännöllisen arjessa. Minua tuo ei haittaa, koska tosiaankin muutenkin haluan "suojella" sormusta ottamalla sen pois tilanteissa, joissa sormus on tiellä tai voisi vaurioitua. Valitsin sormukseeni sellaisen naarmutetun näköisen pinnan juuri sen takia, että käytössä tulevat naarmut eivät näy eläväisestä pinnasta niin hyvin kuin esimerkiksi kiiltäväksi hiotusta pinnasta. Tosi hyvässä kunnossa sormus onkin vielä pysynyt. Ennen häitä sen voi vielä käydä huollattamassa samalla kun hankitaan vihkisormus. Jos en siis sitä ennen onnistu tiputtamaan sormustani tyyliin vessanpönttöön. Joissain tilanteissa sen sormuksen on turvallisinta olla sormessa.;)

tiistai 2. joulukuuta 2014

Stressi-Erkit

Mahtavaa, että netistä löytyy valmiita listoja siitä, mitä kaikkea häissä voi mennä pieleen. Ei tarvitse itse miettiä omassa pienessä päässään kauhuskenaarioita, kun joku on tehnyt sen jo puolestani.;) Tämän listan bongasin alunperin Wedding Emilia -blogista, josta linkki vei Daily Mailin nettisivuille alkuperäiseen artikkeliin.

TOP 20 CAUSES OF STRESS FOR BRIDES-TO-BE 

Unwanted wedding guests
Bridesmaids complaining about dresses
Negative comments about bride's choices
Family politics due to step-parents
Mother-in-law taking over
Complaints about the seating plan
Not enough help planning the wedding
A disappointing hen-do (= polttarit)
A misbehaving best-man
Photos being tagged on Facebook
The bridesmaids putting on weight
Pressure to look great in the dress
Stories from the stag-do (= polttaritarinat)
Looking her best in professional photographs
Choosing food everyone will like
Bad weather
Bridesmaid outshining the bride
Too many children coming to the wedding
Wanting a better wedding than a friend's
Not wanting guests to get bored

Korostin listasta ne asiat, jotka huolestuttavat hieman myös itseäni ja hämmästyksekseni huomasin, että niitähän on oikeastaan aika vähän. Ehkäpä täällä pohjolassa suhtaudutaan asioihin hieman järkevämmin kuin "suuressa maailmassa", koska moni kohta vaikuttaa mielestäni jopa melko naurettavalta. Todellakin toivon, ettei kukaan tuleva morsian oikeasti murehdi sitä, lihovatko hänen kaasonsa tai jättävätkö he upeudellaan morsiamen varjoonsa. :D

Kaikki negatiiviset kommentit omista valinnoista tuntuisivat varmasti pahalta, mutta uskon vieraidemme olevan sen verran sivistyneitä, että pitävät mielipiteensä ominaan. Kuokkavierailu häissä ei myöskään taida olla kovin yleistä Suomessa. Lapsia meidän häihin ei näillä näkymin tule, joten ei myöskään ole vaarana, että niitä tulisi liikaa.;) En usko, että kukaan vieraista varsinaisesti suoraan valittaisi minulla istumajärjestyksestä, mutta luulen, että plaseeraus tulee aiheuttamaan hieman enemmän päänvaivaa kuin moni muu aspekti häiden järjestämisessä. Tämä siksi, että haluan tietenkin vieraiden viihtyvän häissämme niin hyvin kuin mahdollista ja pöytäseurueella on mielestäni tärkeä osa viihtyvyyden takaamisessa.

Listasta puuttui mielestäni vielä monta oleellista asiaa, kuten hääkampauksen ja häämeikin onnistuminen sekä kestävyys, häävalssin onnistuminen (jos ei ole tanssivirtuoosi) ja mahdolliset kömmähdykset tarjoilussa sekä ruoan laadussa. Mutta hei, ehkä nämä ovatkin ihan pikkuseikkoja sen rinnalla jos polttarit olivat pettymys, kaverin häät olivat hienommat kuin omat ja joku piruparka meni vielä kaiken lisäksi lataamaan kuvia sun häistä facebookiin.;)


sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Tulee juhannus ja joulu, uudestaan

Ensimmäinen adventti. Mihin se marraskuu oikein katosi?! Vastahan oli lokakuun loppu. Voin ylpeästi todeta olevani todella ajoissa joulujärjestelyjen suhteen tänä vuonna, koska joulukortitkin ovat jo lähes valmiit. Silti ajan nopea kulku hämmästyttää. Vuodet vain vierii... Tämä pidettäköön mielessä myös hääjärjestelyjen suhteen. Vuosi 2016 tulee nopeammin kuin voisi kuvitellakaan...

Meille on periytynyt mieheni suvun puolelta perinne asentaa jouluvalot aina ensimmäisenä adventtina. Tämän jälkeen on yleensä keitetty myös glögit ja paistettu joulun ensimmäiset tähtitortut, mutta koska nautimme näitä herkkuja jo eilen ystäväporukalla, niin jääköön ne nyt välistä (tosin niitä torttuja on kyllä vielä jääkaapissa...). Meillä on mielestäni vielä aika hillitysti jouluvaloja. Takapihan pajukartioon kiedoimme kaksi lediverkkoa ja parvekkeelle ripustimme "jääpuikkovalot". Keittiön ikkunalaudalle ostimme pari vuotta sitten pienen paperitähden. Olohuoneen ikkunaa tulee koristamaan iso Stockalta ostettu paperitähti heti kun muistan ostaa siihen uuden lampun. Lisäksi työhuoneen ikkunalaudalla on pieni kynttelikkö ja makkarissa pallovalot. Pallovaloja en kyllä miellä jouluvaloiksi, vaan ennemminkin kaamosvaloiksi.

Sain eilen vierailtamme tuliaisiksi ihanan jouluisen kukkakimpun.
 

Ilokseni huomasin, että tänä vuonna perinteisten joulumyyjäisten lisäksi on tarjolla myös jotain vähän erikoisempaa kuten X-mas Garage ja Ornamon design joulumyyjäiset. Sinne siis. 

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia! 

lauantai 29. marraskuuta 2014

Kauneuden ylläpitotoimenpiteitä

Morsiamella hääpäivään valmistautumiseen liittyy paljon enemmän "liikkuvia osia" kuin sulhasella. Siis ihan naurettavan paljon enemmän. Varsinkin pukeutumiseen ja kauneudenhoitoon liittyvät seikat työllistävät morsianta huomattavasti enemmän kuin sulhasta. Nykyään on toki muotia sulhasen "groomaus" eli hiusten leikkuun ja parran ajon lisäksi sulhaselle tehdään myös hemmotteleva kasvohoito ja ehkäpä jopa myös niskahieronta. Omaan listaani ovat tällä hetkellä päätyneet jo ainakin geelilakkaus sormiin ja varpaisiin, jalkahoito, kasvohoito ja hampaiden valkaisu (kuulen taas kassakoneen kilinän päässäni).

Minulla on ollut pari kertaa geelilakkaus kynsissä. Ensimmäisellä kerralla otin ranskalaisen manikyyrin ja toisella kertaa tavallisen lakkauksen. Geelilakkaus on kyllä todella kestävä, minkä takia haluankin sellaisen myös häihin. Normaalilla lakalla ranskis pysyy omissa kynsissäni hyvänä max kaksi päivää, riippuen siitä, miten usein pesen käsiäni. Ongelmana geelilakkauksessa omalla kohdallani on kynsieni hervoton kasvunopeus. Parin viikon päästä lakkaus on jo kasvanut auttamattomasti yli. Samasta syystä en varmasi ikinä tule kuulumaan niihin naisiin, joilla on aina huolitellut kynnet. Mutta ei se mitään. Häiden suhteen olen ajatellut, että kunhan lakat kestävät hyvänä hääpäivän sekä suurimman osan häämatkasta (jos siis lähdemme häämatkalle aika pian häiden jälkeen). Varpaankynsien geelilakkaus toteutetaan ainoastaan häämatkaa silmällä pitäen, koska eihän kukaan mun varpaita häissä näe. Toki jalkahoidon jäljiltä pehmeät jalat ja siististi lakatut varpaankynnet luovat huolitellun olon myös itse hääpäivänä.  


                                          "The Claw" ;)

Hampaiden valkaisua olen suunnitellut jo pidemmän aikaa. Hampaani eivät (kait) ole mitenkään hirveän pahasti värjäytyneet (en tupakoi ja juon yhden kupin kahvia päivässä), mutta onhan se kirkas valkoinen hymy vaan niin kaunista. Överiksi ei tosin saa mennä tässäkään asiassa eli ei mitään sokaisevaa jenkkihymyä.

                                            Kuva: Pinterest

Yhdessä vaiheessa elämääni kävin säännöllisesti kosmetologilla. Nykyään käyn aivan liian harvoin johtuen siitä positiivisesta seikasta, että minulla ei juurikaan ole enää ongelmia ihoni kanssa (koputtaa puuta). Yritän muistaa kuoria kasvojeni ihon 1-2 kertaa viikossa ja käytän satunnaisesti joitan kasvonaamioita, mutta muuten mennään ihan perinteisillä päivä- ja yövoiteilla sekä silmänympärysvoiteella. Meikit poistan nykyään kookosöljyllä. Ennen häitä haluan käydä kosmetologilla puhdistamassa ja syväkosteuttamassa kasvot, jotta iho näyttäisi sitten hääpäivänä mahdollisimman kuulaalta ja kirkkaalta. Kosmetologikäynti on hyvä ajoittaa esimerkiksi häitä edeltävälle viikolle, jotta kasvot ehtivät toipua mekaanisen puhdistuksen mahdollisesti aiheuttamasta punoituksesta tai pahimmassa tapauksessa omalle iholle sopimattomien tuotteiden aiheuttamasta allergisesta reaktiosta. 

Mieheni kutsuu kaikkea kotona harjoittamaani kauneudenhoitoa yhteisnimityksellä "kauneuden ylläpitotoimenpiteet". :D Mitäköhän kävisi, jos lopettaisin kyseiset toimenpiteet, ei varmaan yhtään mitään. Periaatteessa uskon ihonhoidossa vain muutamaan perusasiaan, jotka ovat auringolta suojaaminen, kosteutus sekä ruokavalio. Silti myönnän olevani monien muiden naisten tapaan kosmetiikkateollisuuden aivopesemä, ja kosmetiikka-arsenaalistani löytyy näin ollen myös niitä kalliita "ihmevoiteita". En kuitenkaan ole mitenkään hirveän kiinnostunut kauneudenhoidosta. Käytän samoja luonnollisen sävyisiä perusmeikkejä vuodesta toiseen enkä seuraa aktiivisesti uusimpia kosmetiikkatrendejä. Myös häämeikin toivoisin olevan luonnollinen eikä liian räväkkä. Mutta siitä lisää sitten myöhemmin, tällä haavaa keskityn vielä vain kauneuden ylläpitoon.:)

perjantai 28. marraskuuta 2014

Oh, the humanity!

Toisinaan on hyvä muistuttaa itselleen, kuinka etuoikeutettu sitä onkaan voidessaan käyttää aikaansa kaikenlaiseen "hömppään" kuten tällaisen hääblogin kirjoittamiseen. Turha varmaan mainitakaan, että suurimmalla osalla maapallon ihmisistä tilanne ei ole yhtä hyvä. En edes yritä väittää, että olisin todella humanitäärinen ihminen. Suurimman osan ajasta olen liian keskittynyt omaan napaani, jotta pystyisin näkemään sen isomman kuvan.

Viime aikoina, tarkemmin sanottuna joka sunnuntai klo 20, olen saanut useita muistutuksia omasta mitättömyydestäni ja toisaalta koko olemassaolomme ihmeellisyydestä. Katsomme joka sunnuntai (jos vain olemme kotona) jakson Cosmos: kaikki elämästä -ohjelmaa. Ohjelma perustuu Carl Saganin formaattiin (Carl Sagan oli yksi aikamme merkittävimmistä astrofyysikoista). Ohjelmassa käydään yleistajuisesti läpi mm. maailmankaikkeuden syntyä, tieteen kehitystä ja universumin ominaisuuksia atomitasolta lähtien. Todella mielenkiitoista ja antaa todellakin uutta perspektiiviä omiin "ongelmiin".

Miksi sitten päätin kirjoittaa tästä aiheesta hääblogissa? No, onhan se aivan uskomatonta, että koko suuressa universumissa, pienellä kivimöykyllä kaksi evoluution "huipputuotetta" syntyvät, kasvavat aikuisiksi, tapaavat toisensa, rakastuvat ja päättävät viettää loppuelämänsä yhdessä. Vielä uskomattomampaa on se, että kaikkien ei sallita osoittaa rakkauttaan samalla tavalla, koska osa lajimme edustajista ei pysty hyväksymään rakkautta, joka heidän mielestään poikkeaa normaalista. Ehkäpä tänään otamme jälleen yhden askeleen eteenpäin kohti todellista tasa-arvoista sivistysvaltiota (fingers crossed).


Tässä teille vielä vähän perspektiiviä perjantaipäivään. ;) http://www.buzzfeed.com/daves4/the-universe-is-scary. Seuraavaksi palataankin taas muihin polttaviin aiheisiin, kuten "entäs jos mä näytän rumalta hääkuvissa tai mun hääkukat lakastuu". ;) 

torstai 27. marraskuuta 2014

Kun kamera ei rakasta

Kun on luonteeltaan sellainen ihminen, joka haluaa pitää ohjat käsissään ja valmistautua kaikkeen niin hyvin kuin mahdollista, voi olla vaikea hyväksyä sitä, että kaikkeen ei vaan pysty vaikuttamaan. Mielestäni häävalokuvaus on yksi tällainen asia, johon on vaikea etukäteen valmistautua. Toki voit palkata niin hyvän valokuvaajan kuin rahalla saa ja vetäistä naamaan niin paksun kerroksen meikkiä, ettei oma äitikään enää tunnista, mutta silti niitä omasta mielestään huonoja kuvia tulee varmasti. Jos allekirjoittaneen tavoin satut vielä olemaan harvinaisen ei-fotogeeninen ihminen, niin on suuri mahdollisuus, että hääkuvia selatessa tulee useampaankin otteeseen mieleen, että "toltako mä näytin koko päivän". Eräs kaverini lohdutti minua sanomalla, että kyllä ne valokuvamallitkin harjoittelevat peilin edessä ilmeitään. Pitäisikö siis kaikkien muiden hääjärjestelyjen lisäksi harjoitella vielä hymyäkin. ;) Ehkä en kuitenkaan halua, että mulla on joka kuvassa sama peilin edessä harjoiteltu muovinen ilme...

Olen lohduttautunut sillä, että ammattitaitoinen valokuvaaja varmasti huomaa nopeasti, mitkä ovat ne morsiamen hyvät ja huonot puolet ja osaa näin ollen ottaa edustavia kuvia. Hän myös toivottavasti ymmärtää karsia ne pahimmat otokset pois ennen kuin luovuttaa kuvat meille... Ehkä voisin ottaa "Mariah Carey -lähestymistavan" ja sallia kuvaamisen vain paremmalta puoleltani (jos sellaista on).

En toki aina ota itseäni ihan näin vakavasti ja osaan myös nauraa itselleni, mutta tietenkin sitä haluaisi, että jälkeenpäin tuntisi olleensa edustavan näköinen hääpäivänään.

Millainen fiilis teille jäi omien hääkuvien näkemisestä? Entä oletko synnynnäisesti valokuvauksellinen vai enemmänkin "Chandler-tyyppinen" kuvattava (ks. video)? ;)  





tiistai 25. marraskuuta 2014

Hääohjelmat - inspiraation lähde vai sosiaalipornoa?

Ajattelin esittää mielipiteitäni niinkin tärkeästä aiheesta kuin hääohjelmat. Hääohjelma-termillä tarkoitan Suomen televisiossa esitettäviä suomalaisia/ulkomaisia realityohjelmia, joiden teema liittyy häiden valmisteluun ja itse hääpäivään. Itse olen seurannut enemmän tai vähemmän aktiivisesti muutamaa sarjaa. Nämä ovat Neljät häät (Suomen sekä Amerikan) sekä Satuhäät. Meidän häät -ohjelmasta olen katsonut satunnaisesti joitakin jaksoja, mutta se ei ole jostain syystä oikein iskenyt. Kaksi julkkista ja yhdet häät -ohjelma sen sijaan ei mielestäni palvele tarkoitustaan (?) inspiraation lähteenä ellei suunnittele tosi extreme-häitä. Minulla oli suuret odotukset Kuninkaalliset häät -ohjelman suhteen, mutta se paljastuikin joksikin aivan muuksi kuin mitä olin kuvitellut...

Mielestäni Suomen Neljät häät oli oikeasti viihdyttävä ohjelma. Siinä näytettiin juuri se, mikä minua kiinnostaa; tavallisten ihmisten erilaisia hääpäiviä ilman sen suurempaa draamaa tai hääparin taustojen kaivelua. Ehkäpä oikeasti hyvä palkinto (häämatka) takasi sen, että ohjelmaan hakeutui ihan tavallisia fiksuja ihmisiä, jotka halusivat järjestää kauniit ja ikimuistoiset häät. Ongelmana kaikissa suomalaisissa hääohjelmissa tosin on se, että näytettävät häät ovat kuitenkin kaikki tosi samanlaisia. Amerikan neljät häät -ohjelma liikkuukin aivan eri sfääreissä. Hääbudjetit ovat min. 20 000 dollaria, vieraita on lähemmäs toistasataa ja kaikki on aivan viimeisen päälle suunniteltua. Toki Amerikassa kaikki on suurempaa ja usein myös hieman, noh, mautonta. En voisi kuvitellakaan pukevani päälleni "blingeillä" koristeltua kermakakkuhääpukua tai saapuvani juhlapaikalle lattiasta nousevan estradin päällä musiikin pauhatessa taustalla. Silti olen mielestäni saanut tästä ohjelmasta kaikkein eniten inspiraatiota omien häitteni suunnitteluun.

                                          Kuva täältä

Sitten päästäänkin aiheeseen, mikä aiheuttaa minulle hieman häpeää. Satuhäät. Miksi katsoin kyseistä ohjelmaa? Voin rehellisesti sanoa, että aloin katsomaan viimeisintä kautta siinä toivossa, että näkisin kauniita, hyvin suunniteltuja ja inspiroivia häitä. Ensimmäisestä jaksosta lähtien oli kuitenkin selvää, että tämä ei ole formaatin tarkoitus. Miksi en sitten heti lopettanut ohjelman katsomista? Noh, ehkäpä minussakin asuu pieni "kyttääjä", joka tykkää kauhistella toisten ihmisten edesottamuksia. Häpeillen myönnän, että kerran sain itseni kiinni lukemasta vauva.fi -keskustelupalstaa reaaliaikaisena samalla kun katsoin uusinta Satuhäät-jaksoa. Noloa, tiedän. Tosin loppupeleissä taisin katsoa ainoastaan muutaman jakson uusimmalta kaudelta. Uskottelen itselleni tämän johtuvan siitä, että minulla sittenkin olisi jonkinlaisia standardeja ja laatuvaatimuksia.;) 

Mielestäni Suomen tv:stä puuttuu vielä yksi oikeasti laadukas hääohjelma ja uskon, että sille löytyisi myös kysyntää. Miksi hääohjelmia ei voisi tehdä samalla mentaliteetilla kuin esimerkiksi sisustusohjelmia? Näytettäisiin vaihe vaiheelta kauniiden ja inspiroivien häiden suunnittelu asiantuntijoiden avustuksella. Häälehdistä ja hääaiheisilta nettisivuilta tykkään lukea juttuja nimenomaan oikeista häistä. Esimerkiksi Best day ever -sivuston "Inspiroidu oikeista häitä" -osio (klik) on mielestäni todella kiva. Samankaltaista estetiikkaa ja hyvää makua toivoisin myös hääohjelmilta.


torstai 20. marraskuuta 2014

Save the date

Nykyään kuulee häiden järjestämisen yhteydessä puhuttavan paljon "Save the date -korteista". Ovatkohan ne melko uusi ilmiö (ainakin Suomessa), koska en ole ikinä saanut tällaista korttia? Joka tapauksessa, innostuin asiasta sen jälkeen, kun olin bongannut jostakin (muistaakseni hääblogista) idean lähettää nämä kortit (en suostu käyttämään niiden virallista lyhennettä, koska mielestäni sillä on jokin aivan toinen merkitys...) joulukorttien mukana. Loistava idea! 2015 jouluna sukulaiset ja ystävät voivat siis odottaa saavansa jotain ylimääräistä joulutervehdyksen mukana. Kukaan ei ainakaan voi väittää saaneensa tietää häiden ajankohdasta liian myöhään.;) Vaikka viralliset kutsut tulee silti postittaa hyvissä ajoin, niin mielestäni Save the date -kortit vähentävät kutsujen valmistumiseen liittyvää stressiä. Kortit voivat mukailla kutsujen tyyliä tai olla jopa täysin erilaiset. Nämä kortit voisin ehkä jopa askarrella itse. Niiden kun ei mielestäni tarvitse olla niin viimeisen päälle hienot kuin virallisten kutsujen.


Toisaalta, esimerkiksi näiden kuvien kortit (Etsy) voi kustomoida ja printata itse (pientä maksua vastaan). Anti DIY-morsian kiittää.;) 




keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Miljoona (kuollutta) ruusua

Mietin pitkään, että haluanko kertoa hääkukista täällä blogissa. Kukat ovat niin suuri osa hääpaikan koristelua, että tavallaan haluaisin pitää ne vielä salassa häävierailta (= ainoat lukijani). Toisaalta, suunnitelmat voivat muuttua vielä niin monta kertaa, että ehkä uskallan paljastaa tämänhetkiset suosikkini.

Olen aivan surkea pitämään kasveja elossa, minkä takia meillä ei juurikaan ole paria sitkeää viherkasvia lukuunottamatta mitään kasveja kotona. Voin lähes kuulla kukka-parkojen huutavan hädissään, kun kuskaan niitä Plantagenista kotiin joka kevät ja syksy.:D Onhan se muutenkin ihan järjetöntä istuttaa muutaman kuukauden välein uusi vehka (kesäkukka/syyskukka/talvikasvit) siihen samaan ruukkuun, jossa ne hiljalleen (minun tapauksessani aika nopeasti) kuihtuvat pois. Syyskukat ovat kyllä kaikkein pahimpia. Se pirun krysanteemi mätänee ensimmäisen vesisateen jälkeen! Olen nimennyt ulko-oven edustamme kasvien hautausmaaksi, koska yksikään oven eteen nököttämään päätynyt kasvi ei ole selvinnyt kovinkaan pitkään (yksi varastettiin, joten sitä ei lasketa).

Tästä kaikesta voi helposti päätellä, että en myöskään tiedä kasveista juuri mitään. Minulle tuli yllätyksenä mm. se, miten valitettavan suuri vaikutus häiden ajankohdalla on siihen, mitä kukkia on saatavilla ja mihin hintaan. Nopeasti googlettamalla sain selville, että syys-lokakuussa pidettäviin häihin olisi omista suosikeistani tarjolla ainakin eustomaa, neilikkaa, leinikkiä, hortensiaa sekä tietysti ruusua. Näistä ainakin hortensiat ovat kalliimpia syksyllä kuin kesällä. Pionit ovat edelleen erittäin trendikkäitä hääkukkia ja alunperin kaavailinkin valkoista pionia hääkimppuun ja/tai pöytäkoristeeksi. Valitettavasti pioneja ei varmastikaan saa enää syksyllä tai hinta ainakin on tähtitieteellinen. Lisäksi pioni on mielestäni jo vähän "liian suosittu", minkä takia se on alkanut menettämään arvoaan silmissäni (aina pitää yrittää erottautua massasta ;)).





                                                    Kuvat:Pinterest

Kukkien sävyjen haluaisin olevan vaaleita. Vaikka suunnittelemme syyshäitä, en silti kaipaa oranssia tai muitakaan syksyn sävyjä koristeisiin. Ihailen kyllä häitä, joissa on käytetty kirkkaita teemavärejä kuten fuksiaa tai tummanpunaista, mutta itse en mielestäni ole tarpeeksi räväkkä luonteeltani, jotta voisin käyttää näitä värejä uskottavasti. ;) Olemme molemmat aika rauhallisia ja tasaisia tyyppejä, joten vaaleat sävyt sopivat meille hyvin.:) Haluaisin kukka-asetelmien henkivän tietynlaista ajatonta eleganssia. Ruusu on varmasti se elegantein ja klassisin kukka, mutta mielestäni yksinään käytettynä hieman tylsä valinta. Siksi haluaisin yhdistää ruusun kanssa jotakin toista "rennompaa" kukkaa. Minulla onkin jo aika tarkka mielikuva siitä, minkälaisia kukka-asetelmista tulee, mutta se jääköön vielä salaisuudeksi.     


                                                       Kuvat: Pinterest

Mutta entäs jos myös hääkukkamme, vaistottuaan läsnäoloni, kuukahtavat mystisesti hääpäivän aikana... Eihän niin voi käydä? Eihän?